Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suomen suurlähetystö, Tallinna: Ajankohtaista: Mediakatsaukset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 14.7.2009

Virolaisen hittidokumentin ohjaaja: Suomen televisio on osa sukupolvemme historiaa

Dokumentti Disko ja ydinsota kertoo hirtehisesti Suomen televisiosta ja sen maagisessa taikapiirissä kasvaneista virolaislapsista. Ainekset siihen nousivat kahden 70-luvulla syntyneen ohjaajan omista muistoista. Elokuvassa tallinnalaispoika raportoi kirjeitse Dallaksen tapahtumat serkkutytölle Etelä-Viroon ja antenni rakennetaan vaikka elohopeamittarista. Dokumentti sai Viron mediassa runsaasti huomiota, esimerkiksi Eesti Päevaleht haastatteli suurlähettiläs Kalelaa sen tiimoilta.

Disko ja YdinsotaElokuva herätti jo ennen huhtikuista ensi-iltaansa Virossa melkoisen kohun. Satiiri antoi lamaa vastaan taisteleville virolaisille mahdollisuuden hekotella neuvostoajan absurdiutta.

Ohjaajakaksikon Jaak Kilmin ja Kiur Aarman mukaan elokuva ei ensisijaisesti kerro Suomen televisiosta, vaan siitä mitä 70-luvulla syntyneiden virolaisten päissä tapahtui. Elokuva sekoittaa lavastettuja kohtauksia haastatteluihin ja autenttiseen kuvamateriaaliin pyrkien tekemään yleistyksiä aikakaudesta. Lajityypin rajoja venytetään: vaikka dokumentissa on haastateltu suomalaisia ja virolaisia televisiopomoja ja muita muistelijoita, tekijöiden mukaan faktat ovat olleet alisteisia dramaturgialle. Hilpeimmät palat ovatkin fiktiivistä, kymmeniltä ihmisiltä kerättyjen muistojen pohjalta luotua draamaa.

Elokuvan minähenkilö, 10-vuotias Jaak raportoi Dallaksen juonen käänteet etelävirolaiselle serkkutytölle, joka puolestaan kiertää talosta taloon lettupalkalla kertomassa JR:n ja Sue Ellenin seikkailuista kyläläisille. Ritari Ässään hurahtaneet pikkupojat bongaavat Tallinnan harvoja ulkomaisia autoja, ja kiukkuinen Jaak seuraa kerrostalon ikkunasta, miten parkkipaikalla joku toinen poika puhuu rannekellonsa välityksellä 'hänen autolleen'. Kesäkuussa 1987 leviää huhu, että Suomen televisiossa esitetään Emmanuelle. Tuona päivänä sadat autot suuntaavat näkyvyysalueen ulkopuolelta kohti pohjoisrannikkoa. Illalla koko Tallinna on kuin kuollut. Elokuvan jälkeen tupakat hehkuvat nukkumalähiöiden parvekkeilla tuhansien kiiltomatojen tavoin.

Åke Lindholm opetti virolaisille uuden tanssin askelet, jotka sitten kesytettiin neuvostodiskoksi yli laajan maan. Kun viranomaiset alkoivat kaataa antenneja katoilta, nokkelat tekniikan pehtoorit näpertelivät niitä itse metalliputkista ja elohopeamittareista. Pimeää kauppaa käytiin myös tv-ohjelmilla, joita käännettiin viroksi, monistettiin kopiopapereilla ja myytiin muun muassa lääkärin vastaanotoilla.

Arkistomateriaaliin nojaten dokumentti tuo hyvin esiin, miten valtavalla intensiteetillä kommunistinen puolue kävi Karl Vainon johdolla taistoa Suomen television vaikutusta vastaan. Sen myöntää myös Vaino itse ainoassa 90-luvulla antamassaan haastattelussa. Vainon suurisuuntaisin hanke oli rakentaa radioaallot pyydystävä verkko Suomenlahteen. 

Satelliittivaltio Suomi huijasi

Suomen television näyttäytyy elokuvassa ideologisena apparaattina, joka luomalla rinnakkaistodellisuuden lopulta mursi neuvostosysteemin ja auttoi kätilöimään Viron uutta itsenäisyyttä.

Esille tuleva Suomi-kuva ei ole pelkästään mairitteleva: sekä dokumentissa että tekijöiden lehtihaastatteluissa sodanjälkeistä Suomea pidetään Neuvostoliiton satelliittivaltiona.
 

Etelävirolaisia pidettiin kirjeitse ajan tasalla Dallasin juonenkäänteistä.Etelävirolaisia pidettiin kirjeitse ajan tasalla Dallasin juonenkäänteistä.

Samalla näennäisen myöntyväisyyden varjossa harrastettiin harhautuksia. Niinpä dokumentti väittää, että Suomessa tehtiin 50-luvulla tietoinen päätös ulottaa television näkyvyysalue Viroon, vaikka lähetyssignaalia ei olisi ollut pakko suunnata etelään. Suomesta tosin ei löytynyt ketään joka olisi halunnut kunniaa tästä päätöksestä, ja Eesti Päevalehdessä Kiur Aarma valitteli suomalaisten puhuvan asiasta edelleen varovasti.

Dokumentin mukaan Yleisradio laittoi miehensä Tehtaankadulle höykytettäväksi aina kun jokin suututti itänaapurin, mutta ei painostuksen allakaan muuttanut ohjelmapolitiikkaansa. Elokuvasta jää myös käsitys, että Suomen television näkyvyys Virossa palveli CIA:n ja Yhdysvaltojen pehmeän diplomatian politiikkaa. Lehtihaastatteluissa Aarma ja Kilmi kärjistivät lisää: "Olemme vakuuttuneita että lännen tiedustelupalvelut löysivät salakavalan raon, jota kautta aivojamme pommitettiin lännen popkulttuurilla". Näinhän Karl Vainokin väitti.

Disko ja ydinsota sijoittaa virolaiset ideologisen taistelun etulinjaan, mutta samalla siinä kurvaillaan ironian puolelle sen verran taajaan, että on vaikea sanoa milloin Kilmi ja Aarma ovat tosissaan. Viimeisenä teorianaan he esittävät Neuvostoliiton sallineen Suomen television, koska virolaisia käytettiin koekaniineina ideologisten tiedotusvälineiden vaikutuksen tutkimisessa. Koe vaan meni pieleen.

Miksi Suomen television merkitystä ei ole tutkittu aikaisemmin?

Huhtikuussa ensi-iltaan tullut elokuva sai Viron mediassa runsaasti huomiota. Hauska, opettavainen, nostalginen, luonnehtivat lehdet. Toimittajat ja kommentaattorit eivät voineet välttää kiusausta ja omakohtaisia muisteloita Suomen television kulta-ajalta tulvi vähän joka tuutista.

Keksijä Nikolailla oli kovasti kysyntää, koska hän osasi tehdä metallinpaloista ja vanhoista kuumemittareista televisioantenneja.Keksijä Nikolailla oli kovasti kysyntää, koska hän osasi tehdä metallinpaloista ja vanhoista kuumemittareista televisioantenneja.

Analyyttisemmin asiaa käsitteli toimittaja Alo Lõhmus , joka ihmetteli Postimees-lehdessä, miksi Suomen television merkitystä ei ole tähän mennessä vakavasti tutkittu. Koko sosialismileirissä maa oli ainoa, jossa seurattiin 'lähes omakielistä' porvarillista televisiota. Lõhmuksen mukaan Suomen televisio oli henkinen ydinpommi, joka hajotti hölmön järjestelmän, toimi riippumattoman tiedon kanavana ja salaikkunana parempaan maailmaan. Lõhmus muistutti, että koulutetuille virolaisille YLE:llä on yhä sama rooli.

Humoristi Mart Juur puolestaan syytti Suomen televisiota virolaisten jakamisesta kahteen kastiin, niihin jotka sen näkivät ja jotka eivät nähneet, salaseuralaisiin ja ulkopuolisiin. Etelävirolaiset kirjoittajat arvostelivatkin dokumentin sukupolvikäsitystä Tallinna-keskeisyydestä. Heissä se ei herättänyt samanlaista nostalgiaa.

Karl Vainon ristiretki ei kiinnostanut Moskovaa

Eesti Päevalehden pyynnöstä elokuvan katsoi myös suurlähettiläs Jaakko Kalela. Toimittaja Andres Laasik halusi haastatella pitkään presidentinkansliassa työskennellyttä Kalelaa tarkistaakseen dokumentin väitteitä.

Kalela korosti, ettei Neuvosto-Viron puoluejohdon taistelu Suomen televisiota vastaan hänen tietojensa mukaan koskaan noussut esiin virallisissa yhteyksissä keskusjohdon kanssa. Miehet Moskovasta eivät katsoneet tarpeelliseksi nostaa esille provinssinsa ongelmia. Kalela epäili myös CIA:n mahdollisuutta vaikuttaa televisiosignaalin levityspäätökseen. Pikemminkin siihen olisi voinut vaikuttaa presidentti Kekkosen tuntema sympatia Viroa kohtaan.
 

Tulosta

Päivitetty 14.7.2009


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot