Suomen talvisodan päättymisestä tuli 13.3.2010 kuluneeksi 70 vuotta. Suomen suurlähetystö halusi tuoda tutun aiheen taustoja paremmin esille järjestämällä 3. maaliskuuta talvisotaa käsittelevän seminaarin Tallinnan Tiedeakatemian tiloissa suurlähetystön naapurissa. Talvisodan päättymistä kunnioitettiin muistojumalanpalveluksella, joka järjestettiin yhteistyössä Tallinnan suomalaisen seurakunnan kanssa lauantaina 13.3. Pyhän Mikaelin kirkossa. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan myös presidentti Toomas Hendrik Ilves.
Virossa media kiinnitti Suomen talvisodan vuosipäiviin paljon huomiota, varsinkin sodan alkamisen 70-vuotispäivä pantiin merkille. Sodan tapahtumat tunnetaan Virossa päällisin puolin varsin hyvin, sodan suurvaltapoliittinen tausta varsinkin sodasta irrottauduttaessa jo paljon huonommin. Kohtalonyhteys Viron kanssa syksyllä 1939 on kaikille selvä, Molotovin-Ribbentroppin sopimuksessahan Suomi oli ”neljäs Baltian maa”. Talvisota muutti asetelman, Baltian maiden osaksi tullut miehitys vältettiin.
Suomen suurlähetystö Tallinnassa halusi tuoda tutun aiheen taustoja paremmin esille järjestämällä 3. maaliskuuta talvisotaa käsittelevän seminaarin Tallinnan Tiedeakatemian tiloissa suurlähetystön naapurissa. Kutsuvierasseminaari oli suunnattu medialle, tutkijoille ja yhteiskunnallisille vaikuttajille.
Professori Osmo Apunen toi aluksi esiin talvisodan diplomaattisen ja turvallisuuspoliittisen taustan. Everstiluutnantti Ari Raunio esitteli itse sotatapahtumat.
Kolmanneksi esiintyjäksi pyydettiin Tukholmasta professori Bo Huldt Försvarshögskolan). Hän kuvasi kiinnostavasti Ruotsin keskeistä roolia talvisodan yhteydessä, johon myös seminaarin päättänyt paneelikeskustelu syventyi. Ruotsin tekemien valintojen merkitys Suomelle ei ole kovin laajalti tiedossa Virossa. Sota kun ei alkanut eikä loppunut puhtaasti Suomen ja Neuvostoliiton kahdenvälisenä kysymyksenä, vaikka Suomi jäikin sodassa yksin suurvaltaa vastaan. Ruotsin ohella Iso-Britannian ja Ranskan politiikkaa olisi voinut käsitellä enemmänkin.
Seminaari veti joka tapauksessa hyvin yleisöä ja se huomattiin aamu-TV:n uutislähetyksissä. Seminaariin osallistuivat mm. entinen puolustusvoimain komentaja kenraali Jaakko Valtanen, joka palveli talvisodassa vapaaehtoisena, ja Viron puolustusministeri Jaak Aaviksoo.
Suurlähetystö järjesti talvisodan rauhan päivänä 13.maaliskuuta yhdessä Tallinnan suomalaisen seurakunnan kanssa muistojumalanpalveluksen Tallinnan Pyhän Mikaelin kirkossa Rüütli-kadulla, lähellä paljon suurempaa Nigulisten kirkkoa. Presidentti Toomas Hendrik Ilves kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan. Myös Ruotsin ja Tanskan suurlähettiläät osallistuivat. Kirkko täyttyi muutenkin hyvin, suomalaisen seurakunnan selkärankana olevista inkeriläisistä, Tallinnan suomalaisista ja jatkosodassa Suomen armeijassa taistelleista Suomi-pojista.
Itse jumalanpalvelus noudatti totuttua kaavaa tuttuine virsineen: “Sun kätes Herra voimakkaan..” ja ”Jumala ompi linnamme..” Suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Hannele Päiviö kertoi saarnassaan syyn, miksi tilaisuus oli järjestetty:
"Miksi olemme kokoontuneet? Muisteleminen ja muistaminen kuuluu ihmisyyteen. On hyvä katsoa taaksepäin kiitollisena isänmaan säilymisestä, pieni kansa kesti, taisteli ja eli rukoillen vaikeiden aikojen läpi. Ja meillä on nyt paremmin. Meillä on hyvä. Muistopäivänä katsotaan myös eteenpäin, tulevaisuuteen. Rauha ei ole pelkkä rauhansopimus tai sitoutuminen puolueettomuuteen. Rauhan turvaaminen ei kuulu vain sotilaille tai valtiovallalle.
Rauha on turvallisen elämän perusta. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Suomen aiempi presidentti Ahtisaari määritteli: "Rauha on paljon enemmän kuin yhteiskunnallinen järjestys tai sodan puuttuminen. Rauha on levottomuuksien keskellä elävien ihmisten toinen kotimaa, josta voi saada voimaa. Se on mielentila, jossa ihminen voi vapautua toivottomuudesta. Rauha yltää jokaisen ihmisen sisimpään."
Erästä sotien veteraanilta kysyttiin, mikä oli tärkein mieleen jäänyt tapahtuma sodassa. Vanha mies vastasi: ”Rauhan tulemisen minä parhaiten muistan”.
Päivän evankeliumissa meitä kutsutaan tekemään työtä rauhan puolesta, etsimään sovintoa erilaisten raja-aitojen ja ennakkoluulojen yli, sovintoa ihmisten välille."
Suomessa ei niinkään muisteta sodan alkua, vaan sen päättymistä ja sitä, että itsenäisyys ja demokratia säilyivät. Päähuomio kohdistuu perinteisesti rauhan solmimisen päivään 13. maaliskuuta. Presidentti Ilves antoi tiedotteen osallistumisestaan jumalanpalvelukseen, jossa hän toteaa:
“Estonia feels proud of Finland and the Finns who decided to fight for their homeland, freedom, and democracy in 1939 and 1940. They were brave, suffered heavy losses, yet defended the independence of Finland with dignity. Such a decisive dignity sets an example to anyone who must make a similar choice some day – either to fight for their country or to surrender. We owe our respect and gratitude to all the victims of the Winter War and the Finnish people as a whole.”
