Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Tallinna: Ajankohtaista: Mediakatsaukset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Mediakatsaukset, Uutiset, 29.5.2008

Suomalainen kulttuuri Viron mediassa tammikuusta huhtikuuhun; Suomen kultakauden taide toi ennätysyleisön Kumuun

Suomen näkyvyyden kannalta alkuvuoden huippuhetkiä Virossa on ollut Suomen taiteen kultakauden näyttely. Kumun ja Turun taidemuseon loistavasti alkanut yhteistyö luo pohjaa kulttuurikaupunkivuodelle 2011. Lähetystön yhteistyö virolaisen STÜ-tanssiyhdistyksen kanssa toi näyttävästi esiin suomalaista nykytanssia ja lisäsi tanssikontakteja. Suomalaisiin teatterishokkeihin on Virossa totuttu, mutta silti Teemu Mäen 90-vuotiaalle Virolle omistama debyyttinäytelmä häkellytti kapitalismikritiikillään yleisön ja kriitikot. Palstatilaa ovat saaneet runsaasti myös Virosta kirjoittavat suomalaiset, Sofi Oksanen ja historioitsijat Seppo Zetterberg ja Martti Turtola.

Laajin koskaan ulkomaille lähetetty näyttely Suomen kultakauden taiteesta avattiin Tallinnassa maaliskuun lopussa. Tapahtumasta teki todellisen mediaspektaakkelin presidentti Halonen, joka avasi näyttelyn salamavalojen räiskeessä. Arvovaltaisen yleisön joukossa olivat presidentti Toomas Hen-drik Ilves ja ministerit Laine Jänes, Maret Maripuu sekä Riigikogun puheenjohtaja Ene Ergma. Avajaiset uutisoitiin pääuutislähetyksissä sekä Suomen että Viron televisiossa.

Turun taidemuseon Kumuun tuomat aarteet ovat saaneet ansaitsemansa huomion. Gallen-Kallela, Schjerfbeck, Edelfelt, Järnefelt, Halonen ja Simberg ovat toki tuttuja virolaisillekin taiteenharrastajille, mutta monet klassikoista nähdään Virossa nyt ensimmäistä kertaa. Näyttelyn yhtä virolaista ja kahta suomalaista kuraattoria haastateltiin lehtiin ja radioon. Rein Veidemannin sanoin näyttelyssä on esillä "Suomen taiteen selkäranka, joka kuvaa suurta kansallista narratiivia". Kriitikko Ants Juske totesi kirjoituksessaan Kun Suomessa oli kulta-aika, meillä kesti pronssiaika virolaisen taiteen olleen samalla kaudella selvästi suomalaista jäljessä. "Sellainen jälkijättöisyys pohjoisesta naapurista on masentavaa", murehtii Juske vielä sata vuotta myöhemmin. Kirjoituksissa nostettiin esille myös suomalaiset naistaiteilijat sekä taidemuseoiden keskinäinen yhteistyö, joka huipentuu Tallinnan ja Turun kulttuuri-kaupunkivuoteen 2011.

Lähetystö hoiti avajaisten vastaanoton, jolle saapui yli 300 kutsuvierasta, ja tuki 4-sivuisen väriliitteen ilmestymistä Eesti Päevalehden välissä. Panostukset ja näkyvyys ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että näyttelyn kävijämäärät ovat alusta lähtien olleet korkeita.

Muista näyttelyistä laajinta näkyvyyttä sai instituutin aloitteesta syntynyt Heikki Mäntymaan ja Heikki Portaankorvan yhteinen taide- ja valokuvanäyttely, joka avattiin Tartossa ja siirtyi huhtikuussa Tallinnan taidehalliin.

Tanssi ja teatteri

Tanssin alalla suurlähetystön ja STÜ -tanssiyhdistyksen hedelmällinen yhteistyö on tuottanut onnistuneita projekteja ja hyvää näkyvyyttä suomalaiselle nykytanssille. Maaliskuussa Kumun audiotoriossa esiintyi täysille saleille ensin Teatterikorkean tanssiopiskelijoiden TADaC-ryhmä ja pari viikkoa myöhemmin Karttunen Kollektiv. TADaC vieraili myös Viljandissa ja järjesti lisäksi kaksi workshopia. Lä-hetystön järjestämällä vastaanotolla ja illallisella tanssialan verkostot lahden yli tiivistyivät entisestään. Eesti Päevalehden viikonloppuliite haastatteli Jyrki Karttusta, "Suomen merkittävintä koreografia". Karttunen oli lisäksi Eesti Televisioonin aamulähetyksessä.

Taiteilija Teemu Mäen debyytti teatteriohjaajana von Krahlin teatterissa löi virolaiset kriitikot ällikällä. Muutamaan esityskertaan jääneen näytelmän saaman suuren huomion selittänee, että Virossa poliittinen teatteri on vielä melko uutta. Esitystä kiitettiin mutta myös moitittiin julistemaiseksi ja naiiviksi, jopa tylsäksi shokeeraavista kohtauksista huolimatta. 90-vuotiaalle Virolle omistettu Harmoonia määriteltiin pikemminkin manifestiksi ja luento-performanssiksi. Dramaturgiaa kaivattiin lisää. Postimees-lehden arvostelija Rait Avesti arveli, että tehokkaampaa kapitalismikritiikkiä olisi jos näyttelijät ja yleisö antaisivat esityksessä turpiin jollekin tunnetulle verenimijälle. Nettiportaaleissa paheksuttin Viron lipun kiskaisua näyttelijän ahterista, mutta lehdissä aihe jäi taka-alalle. Uutisjutuissa muistettiin toisaalta Mäen menneisyys skandaalimaisena taiteilijana ja kissantappajana.

Eesti Ekspress julkaisi Teemu Mäen kolumnin onnellisuuden ja yhteiskunnallisen kehityksen dialektiikasta, jonka mukaan kulutuskapitalismi on väkivaltainen nautintoja kieltävä ideologia ja utopia väistämättä sosialistinen. Postimees-lehden liki aukeaman haastattelussa Mäki korosti samoja asioita ja kertoi omasta kulutuskapinastaan.

Kirjallisuus

Kirjallisuudesta esillä ovat olleet erityisesti Viron historiaan liittyvät teokset ja tekijät: Martti Turtola (ks. TAL 5032-32), Seppo Zetterberg ja Sofi Oksanen, jonka maaliskuun lopussa ilmestynyt ja piakkoin vironnettava Puhdistus noteerattiin mediassa positiivisesti. Postimees julkaisi myös Oksasen aukeaman artikkelin virolaisen naisen historiasta viikonloppuliitteessään (kirjoitus ilmestyi Kanavassa helmikuussa). Oksasesta on nopeasti tulossa Virossa yhtä tunnettu julkisuuden henkilö kuin hän on jo Suomessa. Oksaselta pyydettiin muun muassa kommenttia Leena Hietasen kirjasta.

Postimees mainosti Sakari Nupposen Viru-hotellin historiikkia hilpeällä artikkelilla, jonka otsikkoon oli nostettu Heikinheimo kuuluisalla Tere päevast tavaritshit, mikfofonitest! -tokaisu. Viroksi käännetyistä teoksista myönteistä kritiikkiä sai Hannu Mäkelän lastenkirja Miisan uusi perhe. Kulttuurilehti Sirp esitteli Eeva-Liisa Mannerin viime vuonna vironnetun valikoiman runoja. Suomessa ilmestyneistä kirjoista huomioitiin Mika Waltarin vuonna 1941 tiedustelu-upseerina salanimellä kirjoittama Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Sekin ilmestyy viroksi syksyllä.

Suomen ja Viron suhteita on juhlavuosien ansiosta käsitelty ennen kaikkea historian kautta. Ruotsin ja Suomen valtionarkistojen johtajana pitkän uran tehnyt Kari Tarkiainen esiteltiin 1.3. Eesti Päevalehden viikonloppuliitteessä (kansi + aukeama) kiinnostavana suomalaisena, joka viettää työntäyteisiä eläkepäiviä Tartossa. Riho Laurisaaren haastattelema Tarkiainen puhui Viron ja Suomen historian erilaisuudesta ja toisaalta maiden mielenkiintoisista kulttuurikontakteista keskiajalla. Suomalaisten historiantutkijoiden merkittävä panos Virossa johtuu hänen mukaansa siitä, että Suomessa historian tohtoreita on 300, Virossa alle 30.

Elokuva

"Raja 1918 on paras elokuva, jota virolaisissa elokuvateattereissa tällä hetkellä esitetään", väitti Andres Laasik Eesti Päevalehdessä ja pahoitteli ettei yleisö näytä sitä oikein löytäneen. Laasik vertasi Rajaa rehellisyydessään ja historiallisessa totuudenetsinnässään Andzej Wajdan Katyniin, mutta lisäsi, että Puolasta poiketen kipeä teema on ollut Suomessa tuttu vain yhdelle osalle kansasta. Katyniin Rajaa vertasi omassa arvostelussaan myös Riho Laurisaar, jonka mukaan virolaiset eivät tiedä juuri mitään siitä miten "suomalaiset kansalaissodassa mäiskivät toisiaan hengiltä".

Raja pyöri Tallinnassa kuitenkin suhteellisen pitkään, toisin kuin Lordi-elokuva, jonka Postimees teilasi täysin. Kriitikko otsikoi arvostelunsa suomea tapaillen Perkelen paskaa ja valitti elokuvan olevan ennen kaikkea totaalisen tylsä. Se antaa hänen mukaansa oppitunnin siitä miten kauhuelokuvaa ei pidä tehdä. Kovin hyviä arvosanoja ei saanut myöskään Andri Luupin elokuva Kinnunen, jossa suomalaismies etsii naista Virosta. Sirpissä kirjailija Olev Remsu piti aihetta tolkuttoman epäoriginellina (ja niin minäkin). Kaurismäkimäinen dialogikaan ei teosta pelastanut.

Musiikki

Heikki Sarmannon jazzooppera Manonin maailman ensi-iltan toteutettiin Virossa konserttiversiona. Silti Manonia esitettiin loppuunmyydyille saleille neljässä kaupungissa, joskin laaja suomalais-virolainen yhteistyöprojekti kulutti tuottajana toimineen Vanemuisen konserdimajan resurssit äärirajoilleen. Manon sai hyvin julkisuutta, mutta kriitikot eivät silti oikein saaneet esityksestä otetta. Musiikista pidettiin, mutta tarina kärsi konserttiversion katkelmallisuudesta.

Suomi on virolaisille merkittävä kulttuurimatkailun kohdemaa, mistä kertovat kertovat lehtien ennakkojutut tulevan kesän festivaaleista, erityisesti musiikkiin liittyvistä. Virossa keikkailee jatkuvasti enemmän tai vähemmän tunnettuja suomalaisbändejä, joista päivälehdet julkaisevat säännönmukaisesti ennakkojuttuja ja haastatteluja (keväällä esimerkiksi Mokoma ja Pelle Miljoona).

Eesti Päevalehden pääkirjoituksessa valitettiin, ettei Virolla ole minkäänlaista vientipolitiikkaa kevyelle musiikille. Viroa verrattiin Suomeen, jossa on huomattu että "HIMin, Rasmuksen ja muiden bändien maailmanvalloitussuunnitelmien tukeminen on hyödyllistä koko maalle”.

Katsauksen pohjana oli kaikkiaan lähes viisikymmentä Suomeen liittyvää kulttuuriaiheita eri lehdistä.

Tulosta

Päivitetty 29.5.2008


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot