Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen suurlähetystö, Tallinna: Ajankohtaista: Mediakatsaukset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Mediakatsaukset, 6.3.2009

Alexander Stubb Eesti Ekspressille: Suomi ei tavoittele erityissuhteita Venäjän kanssa

Seuraavassa toimittaja Argo Ideonin tekemä haastattelu vapaasti käännettynä. Artikkeli ilmestyi Eesti Ekspressissä 22. tammikuuta 2009. Koko haastattelu löytyy lehden nettiversiosta.

Alexander Stubb tuli tunnetuksi Georgian konfliktin aikaisena sukkula- ja kännykkädiplomaattina (Suomi oli koko viime vuoden Euroopan turvallisuus ja yhteistyöjärjestön ETYJ:n puheenjohtaja). Stubb välttää ministerina vanhoja Suomeen liittyviä traumaattisia asenteita. Mies seurustelee edeltäjiään vapaammin sekä Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin että USA:n edellisen kabinetin ulkoministeri Condoleezza Ricen kanssa. 

Soome välisminister Alexander Stubb, foto: Vallo Kruuser / Eesti EkspressUlkoministeri Alexander Stubb, kuva: Vallo Kruuser / Eesti Ekspress


Uusi ulkoministeri aiheutti syksyllä suomalaisessa yhteiskunnassa pienen myrskyn vesilasissa antaessaan tiedotusvälineille suurlähettiläiden kirjoittamat arviot maailmanpolitiikasta - vanhan koulukunnan toimijoista tuntui uskomattomalta, että kansa saa tietää, mitä Suomen diplomaatit todella ajattelevat maailmanpolitiikasta.
 

 

Olette sanonut: "Valitettavasti on Suomessa suuri joukko uussuomettuneita, jotka ovat äärimmäisen huolestuneita Venäjän jokaisesta lausunnosta." Tarkoittaako tämä, että suomalainen yhteiskunta pelkää Venäjää?

Suomessa on edelleen ulkopolitiikan asiantuntijoita, joiden ensimmäinen reaktio on ajatella, mitä mieltä Venäjä on. Mielestäni se kuuluu maailman menneisyyteen. Minun maailmankuvani perustuu vahvaan Suomeen EU:ssa. Siltä pohjalta näen myös suhteemme Venäjään, ja uskon, että Venäjä suhtautuu Suomeen yhtenä EU:n 27:stä jäsenvaltiosta eikä ainoastaan yhtenä erikoistapauksena. Uussuomettumisella tarkoitan piirejä, jotka eivät uskalla puhua asioista oikeilla nimillä. Onneksi niitä on hyvin vähän.

Kun Venäjän ulkoministeri sanoi, että Suomi on puolueeton maa, te torjuitte väitteen. Ilmoititte, että Suomi ei ole puolueeton, vaan EU:n täysvaltainen jäsen ja NATO:n yhteistyökumppani. Niiden mielestä, jotka vielä muistavat Paasikivi-Kekkosen linjaa, kuulostaa se Suomen ulkoministerin suusta täysin uskomattomalta! Tai peräti että Suomen ulkoministeri väittää Venäjän ministerille vastaan?

Noudatan sellaista ulkopolitiikkaa, joka on vapaa kaikista vanhoista traumaattisista asenteista. Toivon, että niistä vapautuvat myös ne, jotka analysoivat Suomen ulkopolitiikkaa muualla. Suomen ulkopolitiikka on selkeästi määritelty hallitusohjelmassa. Puolueettomuus ei ole osa Suomen ulkopoliittista oppia. Suomi on valtio, joka ei kuulu sotilasliitoihin. Mitään monimutkaisempaa asiassa ei ole.
Suomen ulkoministeri ilmaisee tietenkin Suomen ulkopoliittisen linjan tapauksessa, jossa siitä ilmaantuu väärinkäsityksiä. Puhuin asiasta myös ulkoministeri Lavrovin kanssa ja olen aivan varma, että kyse oli pikemminkin tulkkauksesta johtuneesta erehdyksestä.

Lavrovin lausunto tulkattiin väärin?

Kyllä, hän sanoi samoin pari päivää myöhemmin lehdistötilaisuudessa, että Suomi määrittelee itse ulkopoliittisen linjansa.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että Venäjä ymmärtää nyt, että Suomi on poliittisesti länsimaa?

Sen ymmärtävät kaikki. Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995. Se oli selkeistä selkein valinta. Olemme osa suurempaa arvoyhteisöä. Ja luonnollisesti teemme yhteistyötä NATOn kanssa - siinä ei ole mitään yhteyttä puolueettomuuden teeman kanssa.

Kun tapasitte Lavrovin ensimmäisen kerran, jäi lehdistölle kuva, että hän kohteli teitä korostetusti nuorempana kolleeganaan?

Sattui olemaan eräs toimittaja, joka ymmärsi tilanteen väärin. Meillä oli loistava kolmetuntinen keskustelu Lavrovin kanssa. Jos hän olisi pitänyt minua pikkupoikana, niin tuskin hän olisi tavannut minua puolen vuoden aikana neljä - ei, anteeksi, kuusi kertaa!

Puhuttiin ETYJ:stä ja sen roolista, siinä yhteydessä Lavrov sanoi vain sen, että koska Suomella on uusi ulkoministeri, kestää hetken perehtyä ETYJ:n teemoihin.
Jos joku suomalainen toimittaja tekee siitä omia päätelmiään, se ei huolestuta Suomen ulkoministeriä.

Teillä on kokemusta politiikasta Euroopan parlamentissa. Mutta vuonna 2008 ETYJ:n puheenjohtajamaan ulkoministeriksi tuleminen pani teidät kuitenkin koetukselle - olette esim. sanonut, että tärkein työväline sinä aikana oli kännykän akku?

Minun perusteellisempi työkokemukseni on työ virkamiehenä mutta politiikassa olen ollut nyt täsmälleen viisi vuotta. Täytyy todeta, että tullessani ulkoministeriksi oli minulla olettamus, että koska ETYJ on luonteeltaan väliaikainen, niin Suomen puheenjohtajakaudella ei tapahdu mitään erikoista. Mutta kuitenkin tapahtui kaksi suurta asiaa - Georgian sota ja keskustelu Euroopan turvallisuusjärjestelmästä.

Meille oli puheenjohtajuus onni onnettomuudessa. Toisaalta ei muualla maailmassa enää tarvitse esittäytyä Georgian sodan aikaisen puheenjohtajuusroolin takia. Toisaalta Helsingissä kävi joulukuussa 50 ulkoministeriä, neljännes kaikista maailman ulkoministeristä. Meillä oli loistava keskutelu työlounaalla, joka kesti kolme tuntia. Haasteet olivat luonnollisesti hyvin suuret, mutta mielestäni selvisimme puheenjohtajuudesta hyvin.

Venäjä teki Helsingin tapaamisessa uuden avauksen, että Euroopassa pitäisi saada aikaan kokonaan uusi turvallisuusjärjestelmä, joka ei perustuisi tähänastisille perusteille, esim. NATO tulisi ohittaa. Mutta tämä on tainnut jäädä Venäjän avaukseksi?

Mielestäni on parempi käsitellä tällaisia asioita ETYJ:n puitteissa kuin kahdenvälisesti hallitusten välillä. Tästä asiasta oli tapaamisessa varmasti enemmän kysymyksiä kuin pystyttiin antamaan vastauksia. Monet ovat sitä mieltä, että meillä on jo nyt hyvä turvallisuusjärjestelmä: NATO ja EU. Jos halutaan vielä jotain muuta tehdä yhdessä, pitäisi sen tapahtua ETYJ:n puitteissa. ETYJ:n toiminnaksi on määritelty kolme päälinjaa jo 1975 ja uudestaan 1992. Ne ovat demokratia, talous ja turvallisuus. Kaikki ne ovat yhtä tärkeitä. Luulen, että keskustelu jatkuu.

Siis ETYJ:ssä koska sen jäseninä ovat Euroopan valtioiden lisäksi myös Venäjä ja USA?

Meillä on alueellinen järjestö EU, sitten globaali YK, jossa on 192 jäsentä. ETYJ sopii mainiosti niiden väliin.

Vaikka ETYJ:ä ei lännessä ole pidetty kovin keskeisenä?

Lännessä arvostetaan ETYJ:ä varmasti vähemmän kuin idässä. Mielestäni ETYJ:n tulevaisuuden painopisteet on instituutioiden rakentaminen Länsi-Balkanilla, kriisienhallinta Kaukaasiassa ja demokratian edistäminen Keski-Aasiassa.
Kokemukseni on, että kun ETYJ:stä puhutaan länsimaisille toimittajille, niin monet ensin etsivät googlesta, mistä on kysymys. Mutta mitä idemmäksi mennään, sitä tunnetumpi ETYJ on.

Olette keskustelleet Lavrovin kanssa perusteellisesti kuusi kertaa. Oletteko ymmärtänyt, miksi Venäjä pitää NATOa potentiaalisena vihollisenaan?

Se riippuu siitä, kenen kanssa puhutaan. Sergei Lavrov on ammattilainen, jota arvostan paljon. Hän on entinen diplomaatti ja ymmärtää hyvin mihin suuntaan NATO on liikkumassa. Rohkenisin sanoa, että esim. Venäjä-NATO- neuvosto on Venäjälle erittäin tärkeä keskustelufoorumi.

Mutta on selvää, että Venäjä toivoo olevansa nykyisestä enemmän mukana turvallisuusjärjestelmissä. Minä näen asian niin, että you can´t have your cake and eat it too. Tämä tarkoittaa, eetä suvereniteettia pitää olla valmis jakamaan. Uskon vahvoihin instituutioihin kuten YK, NATO, EU ja ETYJ.

Mutta ne vaativat myös myönnytyksiä. Jotta voidaan saada aikaan yhteisä päätöksiä ja ratkaisuja, pitää olla valmis luopumaan osittain kansallisesta suvereniteetista. Sinä päivänä kun Venäjä on valmis siihen, avautuvat ovet sille.

Mutta Venäjällä ei löydy valmiutta sellaisiin myönnytyksiin?

Sanoisin, että Venäjä ehkä näkee paikkansa maailmassa edelleen erityisenä. Mutta minun näkökulmastani on sitä parempi, mitä enemmän Venäjä sidotaan lännen instituutioihin. Positiivinen vastakkainen riippuvuus on asia, johon minä uskon vahvasti.

Minä uskon Euroopan yhdentymisen perusfilosofiaan. Kun Saksa ja Ranska pystyivät lähentymään vuosikymmeniä- ja satoja kestäneiden sotien jälkeen, niin miksi Venäjän kanssa ei voisi käydä samoin?

Olette myös sanonut, että Venäjällä ei pitäisi olla Suomea varten mitään erikoisroolia?

Ei pidäkään. Koska olemme EU:n jäsen, suhteita Venäjän kanssa kehitetään ensin sitä kautta ja toiseksi kahdenvälistä tietä.  En näe Venäjää vihollisena tai vastapuolena, vaan partnerina. Mitä vahvemmat siteet meidän onnistuu luoda, sitä parempi. Mutta erityissuhdetta ei tarvita. Samoin erityissuhteita ei tarvita myöskään USAn kanssa. Pienenä valtiona kehitämme hyviä suhteita kaikkiin maihin, niiden joukossa suurvaltoihin kuten Venäjä ja USA.

MIksi mielestänne on niin, että Suomi ja Venäjä tulevat toimeen suhteissaan mutta Viro ja Venäjä ovat aivan eri asia?

En tahdo mitenkään analysoida Viron ulkopolitiikkaa mutta ihailen sekä Viron ulkopolitiikkaa ja sen johtajia. Olen käynyt Urmas Paetin ja Toomas Hedrik Ilveksen kanssa hyviä keskusteluja. Viron ja Venäjän suhteet ovat aivan hyvät mutta luonnollisesti niillä on historiallinen tausta. Mutta en tahtoisi antaa arvioita siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Viro on tehnyt monia hyviä päätöksiä, kuten liittyminen EU:hun ja NATOon. Viron liittyminen NATOon on lisännyt Itämeren alueen vakautta.

Välillä tuntuu, että Viro-Venäjä suhteiden teemoja paisutellaan liikaa. Ne eivät välttämättä ole niin huonot kuin annetaan ymmärtää.

Mainintanne siitä, että Venäjän reaktioista ollaan liian huolissaan, voisi itse asiassa tulla kenen tahansa virolaispoliitikon suusta.

Olemme veljeskansat. Mitä kummallista siinä on?

Rakennetaanko Venäjä-Saksa -kaasuputki läpi Suomen rannikon?

Tällä hetkellä asiasta on käymässä tavallinen oikeusprosessi. Ensin arvioidaan ympäristövaikutukset, mistä vastaa Nord Stream. Tietääkseni niistä on jo tuhat sivua, mutta ei vielä tyydyttävän tasoisena. Sen jälkeen hallitus valmistelee lakialoitteen ja kolmanneksi se hyväksytään. Tämä on täysin tavallinen prosessi. Suomi on siinä määrin oikeusvaltio, ettei ole tarvetta politisoida aihetta.

Siten lopullisen päätöksen kaasuputkesta tekee Suomen parlamentti?

Kyllä, tämä on aivan tavallinen lainsäädännöllinen prosessi. Suomelle tämä on ensinnäkin ympäristökysymys ja toisekseen asia, joka normaaliin tapaan sisältyy kansainväliseen oikeuteen. On tosiasia, että Eurooppa tarvitsee enemmän kaasua. Jos meidän perusfilosofiamme on keskinäisen riippuvuuden edistäminen, niin hyvä.
Kokonaan toinen asia on, onko kaasuputkiprojektin kehittäminen tapahtunut oikealla vai väärällä tavalla.

Mitä tällä tarkalleen tarkoitatte?

Minä olisin valmistellut hanketta hieman toisin, silloin oltaisiin ehkä vältytty monilta ongelmilta. Sillä monille valtioille se on sekä taloudellinen että poliittinen kysymys.
Meille kysymys on ennen kaikkea ympäristövaikutuksista, ja yritämme toimia sen kanssa mahdollisimman rauhallisesti ja maltillisesti.

Voidaanko kaasukysymystä pohtia rauhallisesti, kun osa Euroopan asukkaista palelee?

Sanoisin, että tällä hetkellä on varmasti vaikeuksia, mutta varmasti Ukrainan ja Venäjän kaasukiista ei mitenkään hidasta Nord Streamin rakentamista, pikemminkin elävöittää tätä keskustelua.

Vuosien 2006-2007 kaasuriidasta ei ole opittu tarpeeksi. Monessa Euroopan valtiossa ei ole riittävän korkeaa varustautuneisuutta ja riippuvuus Venäjän energiasta on liian suuri, ilman vaihtoehtoja. Toivon, että tämä oppitunti antaa aiheen uskoa, että Euroopan unioni tarvitsee yhtenäistä energiapolitiikkaa. Ja että se perustuu mahdollisimman monimuotoiseen energiantuotantoon: ydinenergiaan, kaasuun, öljyyn, hiilivarantoihin ja uusiutuvaan energiaan.

Jos Viro haluaisi rakentaa oman ydinvoimalan, voisiko se olla Suomen ja Viron yhteinen hanke?

Tarvitaan tarkempia arviointeja, onko sellainen mahdollista. Periaatteellista vastustusta ainakaan omasta puolestani ei ole, olen ydinenergian kannattaja. Mutta näihin projekteihin on olemassa omat toimintatapansa.

Suomella ei ole Venäjän kaasun saamisessa ongelmia?

Ei ole. 11 prosenttia energiatuotannostamme tulee suoraan Venäjältä saapuvasta kaasuputkesta. Jos kaasunsaannissa tulisi ongelmia - mihin en usko - kykenemme korvaamaan sen muulla energialla

Useat vaikutusvaltaiset suomalaispolitiikot ovat kallistuneet tukemaan liittymistä Natoon. Esimerkiksi Martti Ahtisaari on puhunut siitä toistuvasti, ja olen ymmärtänyt, että te olette ennemmin liittymisen puolella.

Minulla ei ole fobioita eikä myöskään Nato-fobiaa.

Samaan aikaan mielipidetiedustelut osoittavat, että suurin osa Suomen kansasta ei tue Nato-jäsenyyttä?

Ulkoministerinä seuraan Suomen hallituksen ohjelmaa, jonka mukaan Suomen on mahdollista hakea Nato-jäsenyyttä kun siihen on tullut sopiva hetki.

Uskon, että nykyisen hallituksen aikana me emme hae jäsenyyttä. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin pitäisi sen askeleen ottamiseen olla kansallinen yksimielisyys: presidentin, hallituksen ja ainakin kolmen suurimman puoleen tuki. Sellaista yksimielisyyttä ei taida tällä hetkellä löytyä.

Toinen syy on yleinen mielipide. Jos puuttuu tarvittava poliittinen tahto on aika vaikea lähteä muuttamaan kansan mielipidettä. Näiden kahden asian vuoksi ei ole kysymys tällä hetkellä ajankohtainen.

Mutta kuitenkin suomalaiset sotilaat osallistuvat esimerkiksi Naton operaatioon Afganistanissa?

Kyllä, Suomi osallistuu kahteen Nato-operaatioon, Kosovossa KFOR:ssa on yhteensä 16000 sotilaasta 450 meidän miehiä ja naisia. Afganistanin ISAF-operaation 53000 sotilaasta on suomalaisia tällä hetkellä 100. Ainakin Afganistanin vaaliajaksi nostamme sitä määrää noin kahteen sataan. Se, että 80% meidän kansainvälisestä rauhanturvayhteistyöstämme tapahtuu Naton suojeluksessa, ei ole meille mikään ongelma. Meillä ei ole sellaista asennetta ettemme voisi tehdä Naton kanssa yhteistyötä.

Virossa vangittiin syksyllä puolustusministeriön korkea-arvoinen virkamies, jota epäillään Naton salaisen tiedon vuotamisessa Venäjälle. Pelkäättekö, että sitä kautta olisi levinnyt myös salaista tietoa Suomen ja Naton yhteistyöstä?

Minulla ei ole erityistä pelkoa tiedon vuotamisesta. Sellaiset asiat ovat nykyään enemmänkin James Bond-elokuvien teemana. Mielenkiintoinen tapaus, mutta nykyään jos joku etsii jotain tietoa, hän sen useimmiten myös löytää. En ole siitä huolissani.

Oletteko saaneet Viron johdolta tapauksesta suoraa tietoa?

En mitään erityistä. Urmas Paet taisi kerran mainita, että tällainen tapaus on noussut Virossa julkisuuteen.

Viron presidentti Ilves on hiljattain sanonut, että hänen mukaansa Viron ja Suomen ei tarvitse olla aina samaa mieltä. Mitä on tapahtunut?

Itse ole usein huomannut, että olen presidentti Ilveksen kanssa samaa mieltä, vaikka sen ei tarvitsisi olla niin. Samoin Urmas Paetin kanssa. Se on luonnollista, ettei sen tarvitse olla aina niin.

Mikä asia se voisi olla, mistä Viron ja Suomen välillä voisi löytyä riitasointu?

Minulla ei ole antaa esimerkkejä. Olemme molemmat EU:n jäseniä ja meidän ulkopolitiikkamme on tarpeeksi samansuuntaista. Erimielisyyttä syntyy harvoin.

Onko Suomella virallista kantaa Viron ns. pronssisoturi-kysymyksen suhteen?

Edeltäjäni ulkoministeri Ilkka Kanerva ilmaisi Suomen asenteen hyvin aktiivisesti. (Kanerva ilmaisi 2007 tukensa EU:n solidaarisuudelle Viroa kohtaan ja tuomitsi hyökkäykset Viron lähetystöä vastaan Moskovassa). Hyvä että näin tehtiin. Meillä oli sama käsitys asiasta. Mutta epäilemättä historian tulkitseminen on hyvin herkkä kysymys.

Teidän aatekumppaninne, Viron oikeistopuolueiden poliitikot, toimivat Euroopassa aktiivisesti, jotta kommunismi ja sen rikokset rinnastettaisiin virallisesti natsismin kanssa. Tukeeko Suomi tätä?

Minä en voi puhua koko Suomen nimissä, mutta voin sanoa henkilökohtaisen mielipiteeni. Olen aina tuominnut kaikki autoritaariset ja totalitaariset hallintojärjestelmät, väkivallan, vapauden rajoittamisen ja ihmisoikeuksien rikkomisen. Siinä mielessä natsismin ja kommunismin rinnastaminen sortojärjestelminä on täysin mahdollista.

Toinen kysymys on se onko historiallisen likapesun pesemisessä aina mieltä. Jossain määrin sitä täytyy tehdä, mutta minä olen ehkä idealisti ja kuulun niiden joukkoon, jotka haluavat katsoa tulevaisuuteen. Luulen, että olemme löytäneet Euroopassa a) sellaisen yhteiskuntamallin ja b) kansainvälisen systeemin, mikä tuottaa pysyvää rauhaa. Sen perusarvoja ovat demokratia, oikeusvaltio, vapaus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo. Siinä mielessä elämme onnellista aikaa.

Onko USA pyytänyt Suomelta apua Guantanamon vankien sijoittamisessa Suomeen?

Ei ole. Jos tällainen pyyntö jonain päivänä tulisi, tulisi Suomen hallituksen keskustella siitä. Minä suhtaudun siihen avoimesti, mutta helpompaa on päättää konkreettisen pyynnön perusteella jos sellaista ylipäätään tulisi.

Ennen teidän astumistanne ulkoministerin virkaan mainittiin suomalaisessa mediassa useaan otteeseen, että Suomen johdolla on vaikeuksia saada järjestettyä huipputapaamisia USAn johdon kanssa. Te olette tavanneet ulkoministeri Condi Ricen kolme kertaa, onko tilanne muuttunut?

Monet tapaamiset liittyvät varmasti meidän ETYJ-puheenjohtajuuteen sekä Suomen ja konkreettisesti minun toimintaani Georgian konfliktin aikana. Tietenkin on ollut mukava kuluttaa matkapuhelimen akkua soittoihin Condoleezza Ricelle. Toivottavasti sama mahdollisuus avautuu myös Hillary Clintonin aikana.

Tunnetteko Clintonia tai Obamaa henkilökohtaisesti?

En tunne kumpaakaan. Mutta voin sanoa Amerikassa opiskelleena, että amerikkalaisten kanssa on tavallisesti helppo tulla juttuun.

Halusinkin kysyä, että onko teillä amerikkalaisia sukujuuria, kun olette käynyt siellä niin monessa koulussa?

Minun suvullani - Breitensteinit ja Buttenhoffit - on todella kansainvälinen tausta, mikä ulottuu sekä Viroon, Saksaan että Venäjälle. Verisiteet ovat vetäneet sen vuoksi minua myös ulkopolitiikkaan mukaan. Olin lukioaikana Amerikassa vaihto-oppilaana ja myöhemmin opiskelin USAssa. Syy ei ollut kuitenkaan akateeminen vaan olin Suomen golfmaajoukkueessa ja haaveilin ammattilaisurasta. Asiat menivät hieman toisella tavalla.

Mikä side suvullanne on Viron kanssa?

En osaa tarkasti sanoa, pääasiassa ovat juuremme kuitenkin Karjalassa.

Piditte elokuussa mielenkiintoisen puheen Suomen suurlähettiläille. Lopuksi annoitte heille tehtäväksi kirjoittaa kaksisivuinen essee maailman poliittisesta tilanteesta. Siitä seurasi skandaali kun annoitte osan esseistä Helsingin Sanomien julkaistavaksi?

Vaikea sanoa, kuka sitä skandaalia synnytti. Minun mielestäni niitä ihmisiä oli noin viisi.

Hesari kirjoitti joka tapauksessa pääkirjoituksessaan, että Stubb on toiselta planeetalta - oliko se hyvässä mielessä?

Se oli hienoa, se oli kunnioituksen ilmaisu. Tämä on uutta, avoimempaa ulkopolitiikkaa. En aio ikinä rajoittaa suurlähettiläidemme sananvapautta. HS pyysi muutamia tekstejä ja valitsin parikymmentä kirjoitusta. Lähetin kaikille lähettiläille henkilökohtaisen sähköpostin, jossa pyysin lupaa julkaista ne - ilman konkreettisen lähettilään nimeä.

Lähettiläät tekivät joitain muutoksia ja Helsingin Sanomat sai tekstinsä. Jos olisin sanonut, että te ette saa niitä tai olisin kieltänyt lähettiläitä julkaisemasta niitä, olisi se ollut hieman niiden kahlitsemista. Analyysit olivat hyviä!

Monet niistä olivat aika kriittisiä, mm. Venäjän osalta. Väitettiin, että niiden julkaiseminen vahingoittaa Suomen intressejä.

Ehkä niiden julkaiseminen koski hieman muutamien ihmisten henkilökohtaisia arvioita tai asenteita. Tekstit olivat analyyttisiä. Muutamat kommentit kuulostivat vähän epädiplomaattisilta.

Testataanpa teidän uudenlaista avoimuutta - mitä suurlähettiläät kirjoittivat Virosta?

Midagi väga erilist seal ei olnud. Suursaadik Eestis kirjutas hea analüüsi, teiste seas. Paljud ei piirdunud kahe leheküljega ning kuna just oli olnud Gruusia sõda, siis muidugi pälvis tähelepanu pigem see. Eesti ei olnud keskne teema.

Siellä ei ollut mitään erityistä. Viron suurlähettiläämme kirjoitti muiden joukossa hyvän analyysin. Monet kirjoittivat yli kahden sivun verran ja koska Georgian sota oli juuri ollut, oli se saanut huomiota. Viro ei ollut keskeinen teema.

Ymmärrettävää. Mutta voisi kuitenkin otaksua , että ainakin Tallinnan suurlähettiläs sanoi jotain?

Vain positiivisia asioita.

Miksi te kielsitte vähän aikaa sitten blogissanne anonyymit kommentit?

Olen kirjoittanut web-päiväkirjaa viisi vuotta, julkista blogia kaksi vuotta. Vieraita on sivulla päivittäin 3000, joista useat kirjoittavat kommentteja. Mutta nyt Gaza-Israelin kriisin aikana muuttuivat muutamat kommentit liian teräviksi.

Loukattiinko teitä henkilökohtaisesti?

Se minua ei häiritse. Sen tyyliset kommentit julkaisen aina. Mutta jos loukataan muita kansoja peitenimen alla, täytyy asiaan puuttua. Nyt voi jo huomata, että keskustelun taso on omien nimien myötä parantunut ja sellaiset lyhyet heitot jätetään kirjoittamatta.
 

 

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 6.3.2009


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot