Kun entinen Tallinnan kaupunginarkkitehti Carl Ludvig Engel kutsuttiin 1816 Helsinkiin suunnittelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan uutta pääkaupunkia, hän otti Virosta mukaansa Suomessa uutukaisen rakennusmateriaalin, kalkkikiven, joka nykyäänkin koristaa Helsingin yliopiston upeaa päärakennusta. Suomenlahden takaa on aina lainattu tai sen yli viety itselle luonteenomaisinta, sitä mitä toiselta puuttuu.
Vastaavasti voimme käsittää Viron ja Suomen tämänhetkiset suhteet, jotka alkavat tavallisten ihmisten ystävyyssuhteista, perhekohtaisesta kanssakäymisestä. Sitä seuraa kaikkialle ulottuva yhteistyö kansalaisyhteiskunnan tasolla. On lukemattomia ystävyyskouluja, -kuoroja, -kuntia, -seurakuntia ja -seuroja, joiden jokapäiväinen puuhailu yhteisten harrastusten parissa lähentää ihmisiä. Seuraavana on hallinnollinen yhteistyö: Virossa tai Suomessa on tuskin virkamiestä, joka ei tuntisi kollegaansa lahden toisella puolen tai ei tarvittaessa voisi soittaa hänelle suoraan. Ja tietenkin korkeimmalla valtiollisella tasolla tapahtuva yhteistyö, valtionpäämiesten säännölliset vierailut, pöytäkeskustelut ja puheet: suhdepyramidimme huippu. Sen perustan muodostavat tavallisten ihmisten suhteet.
Yhteiset edut EU:ssa
Suomi liittyi Euroopan unioniin 1995, Viro seuraavalla laajentumiskierroksella 2004. Yhteinen elo ja toiminta EU:ssa piirtävät kahdenkeskisen suhdepyramidin viereen toisen, kuvaannollisesti kärjellään seisovan pyramidin. Intressimme ja toimintamme yhdentyneessä Euroopassa sijoittuvat kärkeen, josta niiden suora vaikutus kasvaa kaikkialle valtioon, yhteiskuntaan ja kansalaisten keskuuteen.
Viron suurlähetystö Helsingissä koki vuosina 2002-2004, miten kiinnostus Viroa kohtaan lisääntyi huomattavasti, vaikka se oli varsin suurta jo aikaisemminkin. Teimme parhaamme kiinnostuksen ja tiedonnälän tyydyttämiseksi, tajuten, että kahdella naapurimaalla ei ole koskaan aikaisemmin ollut niin paljon yhteistä kuin EU:n jäseninä.
Viron on järkevää ottaa mallia Suomen liittymisen jälkeisestä linjasta: tulla rakentavaksi jäsenmaaksi, oppia ymmärtämään ettei ole tilannetta jossa EU:n ja jäsenmaan edut olisivat vastakkaiset. Sillä koko EU:n yhteisestä politiikasta ja yhteisistä toimista voittavat kaikki. Jäsenyydestä saatava hyöty ei tule Brysselin rahastoista, vaan yhteiseen suureen markkina-alueeseen kuulumisesta.
EU:ssa Virolla ja Suomella on paljon yhteisiä etuja, joista monet ovat seurausta läheisestä sijainnista ja samasta kokoluokasta. Näitä ovat muun muassa yhteyksien parantaminen muun Euroopan kanssa, meritse tai maitse, samoin energiasektorin yhteydet (Viron ja Suomen välinen Estlink -merikaapeli valmistunee 2006), Itämeren ympäristö, EU:n naapuruuspolitiikka, pohjoinen ulottuvuus ja palveluiden vapaan liikkumisen edistäminen. Näiden yhteisten etujen toteuttamiseksi teemme päivittäin yhteistyötä suomalaisten kanssa.
Enemmän yhdistävää
Suomenlahden yli liikkuu samankaltaisen EU-politiikan lisäksi myös ajatuksia ja aatteita, vastavuoroisia vaikutteita ja mielenkiintoa. On liian kapeaa ajattelua väittää, että olemme valinneet 'täysin erilaiset yhteiskuntamallit', Suomi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja Viro yliliberaalin markkinatalouden. Valtion funktioiden osalta Suomenlahden eri rannoilla on kyllä suuria eroja, mutta yhteiskunta on paljon muutakin kuin vain valtio ja sen rooli.
Jos otamme huomioon Viron perinteisen järjestötoiminnan nopean palautumisen uuden itsenäisyyden aikana, Viron ja Suomen yhteisen luterilaisen kulttuuriperinnön, kahden kansan jäsenten kaipuun lauantaisaunaan kesämökille, saamme hyvin samalta näyttävän kuvan. Vuonna 2003 tehdyssä kyselyssä 41 % suomalaisista koki Viron Suomelle läheisemmäksi kuin Ruotsin (38 %), jota yhdistää suomalaisiin 600 vuotta yhteistä hallintoa, oikeusjärjestys, toinen virallinen kieli jne.
Me tarkkailemme toisiamme ja lainaamme parhaat palat. Virossa juuri vertailukohtien etsiminen Suomesta on ensimmäinen asia, mikä erilaisten ongelmien ilmaantuessa päähän pälkähtää. Haluaisimme Suomen elintasoa, koulutusjärjestelmää, Nokiaa. Suomessa Viroa on käytetty vertailukohtana vähemmän, 50 neuvostovuoden aikana ei vertailtavaa juuri ollut. Nyt tilanne on alkanut muuttua. Viron yksinkertaisesta ja selkeästä verojärjestelmästä puhuu julkisessa keskustelussa Suomessa myönteisesti myös taloustutkijoiden kärki, Viron tuoma kilpailu on pakottanut monen suomalaisyrityksen tai teollisuuden haaran suunnittelemaan uudistumista tai uudelleensuuntautumista. Laajentuminen 2004 toi globalisoitumisen unionin sisälle, myös Suomen ja Viron välille. Me virolaiset voimme panostaa dynaamisuuteemme ja toistaiseksi alhaisempiin hintoihimme, vanhemmat jäsenvaltiot taas kokemuksiinsa, vakauteensa ja sijoituksiinsa.
Täydennämme toisiamme
Globalisoitumista ei kannata pelätä siitäkään huolimatta, että se tuo muutoksia siihen mihin olemme harjaantuneet. Virolainen puutarhuri Etelä-Suomessa, suomalainen optikkoliikkeen asiakkaana Virossa, mutta yhtä lailla myös saksalainen lääkäri töissä ruotsinkielisessä Suomen kaupungissa - ilmiöt viittaavat olemassa olevien, ja ehkä vielä enemmän mentaalisten, ennakkoluuloisten rajojen katoamiseen. En ole tavannut yhtään suomalaista, joka olisi uskonut niitä Suomen ammattiyhdistysten viisi vuotta sitten liikkeelle laskemia väitteitä, joiden mukaan Suomen työmarkkinoille olisi tunkemassa 400 000 virolaista jos työvoiman liikkumisen rajoittamisesta luovutaan. Todellisuudessa on käynyt ilmi, että Suomen työvoiman vapaalle liikkumiselle asettama ylimenokausi ei ole Suomen työministeriön tutkimusten mukaan täyttänyt sille asetettuja tavoitteita, päinvastoin, rajoitukset ovat aiheuttaneet kielteisiä sivuilmiöitä.
Tietenkin lahden yli kulkeutuu myös huonoa, viimeisinä aikoina yhä enemmän juuri talousrikollisuutta. Rajat pidättelevät rikollista kuitenkin harvoin. Ratkaisu yhteisten uhkien torjumiseksi ei ole esteiden korottaminen, vaan Viron ja Suomen järjestyksenpitäjien yhä taajempi yhteistyö. Siihen tarvitaan luottamusta, joka rakentuu juuri samaisessa jokapäiväisessä yhteistyössä.
Siten täydennämme toisiamme, kaksi sukulaiskansaa, kaksi kumppanusta Euroopan unionissa. Täydennämme päivittäin vaihmalla kokemuksia, antamalla toisillemme neuvoja, tekemällä työtä yhdessä. Tarpeen vaatiessa pyydämme toisiltamme myös apua. En halua puuttua taannoisen traagisen kopterionnettomuuden jälkeiseen mediadebattiin. Haluan vain sanoa, että avun kysyminen on useimmiten merkki vahvuudesta, ei heikkoudesta.
Kirjoitukseni alussa muistelin episodia Viron ja Suomen välisestä kulttuurivaihdosta. Tämän vuoden keväällä koimme samaa. Maineikkaan Retretin johtajaksi kutsuttu Anu Liivak toi Helsinkiin Peeter Mudistin taideteosten edustavan näyttelyn. Toi parasta, mitä Virolla on. Paras löytää aina tiensä yli Suomenlahden.
Matti Maasikas, Viron suurlähettiläs Suomessa 2001-2005
Alkuperäinen artikkeli julkaistu Eesti Päevalehdessä 26.8. 2005 otsikolla Üle lahe parim
Päivitetty 1.9.2005
