Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suomi Viron tiedotusvälineissä 2007 - Suomen suurlähetystö, Tallinna : Ajankohtaista : Mediakatsaukset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Mediakatsaukset, 15.2.2008

Suomi Viron tiedotusvälineissä 2007


Laukkaava Viro - hölkkäävä Suomi

Suomi-aiheisia artikkeleita ilmestyi Virossa vuoden aikana runsaasti. Suurimmat sanomalehdet SL Õhtuleht, Postimees ja Eesti Päevaleht sekä viikkolehdet Eesti Ekspress ja Sirp mukaan lukien kirjoittivat Suomesta ja suomalaisista yhteensä pari tuhatta artikkelia. Sähköisessä mediassa Suomen nosti pramille itsenäisyyden juhlavuodelle omistettu teemaviikko.

Suomi toimi edellisvuosien tapaan vertailukohteena. Vaikka Viron talouskehitys kulkee laukaten, toimii varmoin askelein eteenpäin hölkkäävä Suomi esikuvana tasaisen ja kokonaisvaltaisen kehityksensä vuoksi (kuten Eesti Päevalehden talousliite arvioi alkuvuodesta). Suomiuutisoinnin suureen artikkelimäärään mahtuu laaja skaala teemoja. Naapurimaa kiinnosti Virossa sen kaikilla tasoilla. Jutun juurta löytyi vaikkapa jyväskyläläisessä kaupassa kindermunavarkaissa käyvästä oravasta laajempiin Suomen ulkopoliittisiin suuntiin. Suomen todettiin etsivän ulkopolitiikassa entistä selkeämpää suuntaa ja toive EU:n yhteisestä Venäjä-politiikasta välittyi kautta linjan suomalaispolitiikkojen suulla. Suomen läheisyys naapurina ja Suomessa elävien virolaisten suuri määrä näkyi ahkerana käytännön elämää koskevana kirjoitteluna. Vertailussa olivat hinnat, varsinkin ruoan hinta, palkat ja kiinteistö-markkinat. Digi-TV:n tulo ja sen myötä Suomen television katselun hiipuminen Viron puolella huomioitiin.

Jokelan koulun surmatyö nousi Virossa ykkösuutiseksi sekä televisiossa että lehdissä. Virolaismedia oli järkyttynyt siitä, että kyseessä on Viron lähinaapuri ja ihmisten silmissä hyvinvointivaltio. Väkivalta-uutisointia riitti pitkin vuotta välittäen masentavaa kuvaa perheväkivallan yleisyydestä Suomessa. Lehdissä pohdittiin olisiko Jokelan tapaus tai Nokian veden saastuminen mahdollista myös Virossa. Suomalaisten Subutex-turismi oli yksi koko vuotta leimaavia aiheita.

Suomen tärkeys näkyi vertailun lisäksi tuen etsintänä. Suomelta etsittiin tukea Venäjä-suhteisiin ja yhteisiin energiakysymyksiin. Pronssisoturi aktivoi keskustelua myös lahden takana ja Virossa oltiin tyytyväisiä Suomen suunnalta saatuihin nopeisiin reaktioihin ja tavallista räväkämpiin kommentteihin. Eduskuntavaalit osuivat Viron vaalien kanssa samaan aikaan herättäen tavallista enemmän kiinnostusta. Presidentti Ilveksen valtiovierailusta Suomeen kirjoitettiin näyttävästi.

Suomi piirun verran oikealle

Suomen vaalit kiinnostivat tällä kertaa virolaisia tavanomaista enemmän, ja se näkyi myös uutisoinnin määrässä. Tuloksia verrattiin Viron omiin parlamenttivaaleihin, jotka olivat pari viikkoa aikaisemmin. Lehdet otsikoivat kokoomuksen voiton ja totesivat Suomen siirtyvän piirun verran oikealle. SDP jäi suhteellisen vähälle huomiolle. Postimees uskoi valtapuolueiden aatteellisen sukulaisuuden lähentävän entisestään Suomea ja Viroa. Myös naisten määrä politiikassa ja uudessa hallituksessa huomioitiin.

Postimees-lehden pääkirjoituksessa todettiin Vanhasen jatkavan, vaikka tulos oli hänelle voiton lisäksi tappio - keskustapuolue sai eniten paikkoja, mutta hallituskoalitio hävisi. Postimees arveli häviön johtuneen ulkopolitiittisesta passiivisuudesta, sillä hallitusta on vaikea moittia mistään muusta. Lehti ennusti, että verenvaihdon suorittaneen kokoomuksen tuoreus oikein suunnattuna hyödyttää Suomea, erityisesti unionissa, jossa Suomea on viime aikoina pidetty kalvakkana. Pääkirjoitus visioi Suomen , Viron ja Ruotsin pääministereistä ideaalikolmikon ja tarjosi pääministeriksi ääniharavaa Sauli Niinistöä.

Suomen vaaleja käsittelevästä laajasta aihepiiristä nousi Viron lehdissä esille myös kulttuuriministeri Stefan Wallin ja suomenruotsalaisuus. Sisältö oli asiantunteva ja ytimekäs, mutta otsikko johdattaa harhaan: Ruotsalaiset Suomessa vahvasti vallalla. Tämä kuvastaa hyvin Virossa vallitsevaa käsitystä, jonka mukaan suomenruotsalaiset ovat ruotsalaisia, jotka vaan sattuvat asumaan Suomessa. Samalla suomenruotsalaisia verrataan Viron venäläisvähemmistöön ja yritetään löytää ratkaisua venäläisvähemmistön ongelmiin saman kaavan avulla.

"Lahden takana Natosta vain kuiskaten" (Postimees 17.03.2007)

Suomen arkajalkaisuus Venäjä-suhteissa ja suomalaisten Nato-pelko saivat jälleen kerran virolaislehdissä kritiikkiä osakseen. Häkämiehen puheessa nähtiin merkkejä uudesta jämäkämmästä ulkopo-liittisesta linjasta, mutta toisaalta hajaantumista presidentin ja uuden rohkeamman kokoomuksen välillä. Helsingin Sanomien kolumnisti Olli Kivisen kirjoitus Suomen vähäisestä Nato-keskustelusta jul-kaistiin Postimees-lehdessä juuri ennen eduskuntavaaleja. Lehdessä pohdittiin Suomen Nato-vastaisuuden syitä mm. Juho Rahkosen tutkimuksen pohjalta. Suomen ja Viron erovaisuuksiin pureuduttiin kaasuputkikiistassakin: "Ainoastaan neutraalit maat kuten Suomi ja Ruotsi voivat sallia Venäjän merivoiman ja Gazpromin aseellisen valvonnan. Baltian maat ja Puola ovat Naton jäsenvaltioita ja ulkomaisten alusten viipyminen aluevesillä ei ole sallittua".

Erkki Bahovski pohti Postimees-lehden pääkirjoitussivulla 4.1. miksi presidentti Halonen ei korostanut uudenvuodenpuheessaan Suomen ja Viron kielellistä ja kulttuurista läheisyyttä sekä voiko Suomi säi-lyttää hyvät suhteensa Venäjään EU:n yksiäänisyyteen pyrkivästä Venäjä-politiikasta huolimatta. "Jos EU alkaisi puhua yksiäänisemmin, viilentyisivätkö Suomi-Venäjä -suhteet vaikkapa kriittisemmin Mos-kovaan asennoituvan EU:n takia. Tai päinvastoin: paranisivatko Viro-Venäjä -suhteet? Ehkä kaikki palautuu ilmiöön, jota Suomen ulkopolitiikan grand old man Max Jakobson on nimittänyt 'fakiirin köysi-tempuksi' puhuessaan Suomen diplomatiasta II maailmansodan jälkeen. Säilyttää itsenäisyys, mutta samalla miellyttää Neuvostoliittoa. Pystyykö Suomi nyt säilyttämään hyvät suhteet Venäjään ja panostamaan samalla EU:n yksiäänisyyteen sen suhteissa Moskovaan? Ja onko Virolla tästä mitään opittavaa?", lehti pohtii.

Postimees-lehti arvioi pääkirjoitussivullaan puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhetta Washingtonissa ja arveli sen käynnistävän uudelleen Nato-keskustelun ja tuovan kriittisyyttä Suomen Venäjä-politiikkaan. Lehden mielipidetoimittaja Bahovski bongasi Häkämiehen puheesta myös ilmaisun, joka hänen mielestään sopisi Viroonkin. 'Toisen maailmansodan veteraani' ei kerro, kenen puolella sodittiin. Pääkirjoituksen lisäksi Postimees-lehden kahdella sivulla komeili suurella siniristillä koristeltu Häkämiehen puhe.

Paavo Lipponen havainnollisti Suomen puolustuspoliitikkaa ja sen tulevaisuudennäkymiä joulukuussa kahden sivun haastattelussa Eesti Ekspressille ja totesi puolustuksen säilyvän maalla itsellään Natoon liityttäessäkin. Jos katsotaan Venäjän tämänhetkistä poliittista tilannetta, niin Suomella ei ole perusteita sen pohjalta liittyä Natoon. "Venäjä ei ole tämän osalta muuttunut", toteaa Lipponen. Nato-jäsenyyden anomista puoltaa Lipposen mukaan ennen kaikkea kohonneet puolustuskustannukset.

Sinne missä ruoho on vihreämpää

Työelämää, sen plussia ja miinuksia lahden molemmin puolin käsiteltiin lehdissä sännöllisesti. Elämä Suomessa ei ole ruusuilla tanssimista, siitä kertoivat virolaislehtien otsikot. Suomi ei ole enää välttämättä mikään onnela tai oikotie sinne. Moni katsoo ettei työnteko Suomessa ole enää niin kannatta-vaa että kannattaisi lähteä kotimaastaan. Artikkeli "Virolaiset eivät haluakaan mansikankorjaajiksi Suomeen" viestittää perinteisen mallin muuttuneen.

Suomessa vuoden 2007 alusta voimaantulleen lakimuutoksen vaikutuksista virolaiseen vuokratyövoimaan käsiteltiin lehdissä useaan otteeseen. Lakimuutoksen kritisoitiin hankaloittavan työntekoa Suomessa. Laki pakottaa yksittäisen työntekijän kohtaamaan byrokraattiseksi ja monimutkaiseksi kuvaillun Suomen verotusjärjestelmän. Talouslehti Äripäevan pääkirjoituksessa toivottiin suureen ääneen, että Suomi antaisi Virolle lisäaikaa.

Virolainen iltapäivälehti SL Õhtuleht julkaisi vuoden 2007 aikana sarjaa, joka kertoo virolaisista työntekijöistä Suomessa. Haastattelujen valossa syy lähtöön löytyy sanonnasta "ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella". Lehtijuttujen valossa virolaisilla on positiivinen kuva niin suomalaisista työnantajista kuin Suomesta yleisesti. Työnantajan ja työntekijän suhdetta ja työoloja kehutaan auliisti. Ver-tailuissa Viroon korostuu Suomen hyvinvointi ja sosiaaliturva. Työn merkitystä molempien kansojen identiteetissä kuvaa se miten suomalaiset työnantajat kehuvat virolaisia työntekijöitään ahkeriksi, vastuuntuntoisiksi ja mukaviksi. Juuri osaamisellaan virolaisten osoitetaan lunastaneen suomalaisten hyväksynnän. Ongelmakohtiakin löytyy. Virolaiset kokevat suomalaisen verotuksen hankalaksi, elinkustannukset Suomessa ovat korkeammat. Torjuviin asenteisiin ja hyväksikäyttöön törmää yhä eikä sopeutuminen aina suju. Jotkut ovat pettyneet ja lähteneet Suomesta, toisilla taas ei ole enää paluuta Viroon.

Tehyn lakkoa seurattiin lehdissä mielenkiinnolla: "Sairaanhoitajat pistävät Suomen polvilleen" kirjoitti Eesti Päevaleht. Viro antoi lakkosisarilleen tukensa ilmoittaessaan etteivät virolaiset lähde syrjäyttämään suomalaisia kollegojaan. Muista ammattiryhmistä näkyvyyttä saivat erityisesti bussikuskit, joita oli käyty edellisvuoden tapaan houkuttelemassa Suomeen töihin.

Kuin kirput koiran perässä

Virolainen talouslehti Äripäev otti Suomessa liiketoimintakieltoon määrätyt liikemiehet lähemmän tarkkailun alle. "Viro on Suomessa liiketoimintakieltoon määrätyille yhtä mukava paikka kuin koira kirpulle: kiva kohta, johon voi hetkeksi hypähtää, syödä vatsa täyteen ja sitten hypätä ja iskeä Suomeen". Suomalaisten firmojen todettiin muuttavan myös takaisin kotimaahan, koska kustannukset Virossa ovat nousseet. Suomea ja suomalaisia verrattiin myös riistäjiin, jotka eivät arvosta virolaisia vaan tulevat Viroon valloittajina. Kädenvääntöä käytiin muun muassa Viru-hotellin lisärakennuksen rakennusluvista ja Prisman alkoholinmyyntikiellon tiimoilta.

"Suomessa kukoistaa Viron reseptikauppa", kuului tyypillinen uutisotsikko vuonna 2007. Yksi vuoden näkyvimpiä Suomi-ilmiöitä oli suomalaisten Subutex-turismi. Lehdissä arvioitiin noin 200 suomalaisen narkomaanin ja alkoholistin käyvän Tallinnassa uusimassa reseptejään. Jutuissa seurattiin ilmiön syitä, sen kehittymistä ja kehiteltiin mahdollisia vastalääkkeitä. Useissa artikkeleissa siteerattiin suurlähetystön poliisyhdysmies Ari Lahtelaa.

Suomi näkyi väkivalta - ja rikosuutisten otsikoissa. Suomalaista elämänmenoa tuntui leimaavan hallitsematon alkoholinkäyttö ja siitä johtuva väkivalta, josta kirjoitettiin moneen otteeseen.

Luovuus auttaa pärjäämään

Suomi nousi PISA-uutisoinnissa esille lähinnä referenssimaana kun pääpaino uutisoinnissa keskittyi virolaisten koululaisten hyvään menestykseen. Tulosten tarkemman syynäyksen jälkeen lehdissä ko-rostettiin erityisesti lahjakkaita lapsia tuettavan Suomessa enemmän kuin Virossa. Dekaani Jüri Allik Tarton yliopistosta näki Suomen menestykselle monia syitä: "Menestys ei tule vain siitä että opettajan ammatti on Suomessa arvostettu ja kouluympäristö oppilasystävällinen, vaan myös riittävän vaativasta opetusohjelmasta". Postimees-lehden laajassa artikkelissa 'säihkyvät kyvyt' eivät nouse esiin virolaisessa koulujärjestelmässä, toisin kuin Suomessa. Virolaiset asiantuntijat arvioivat, että Pisa mittaa pikemminkin tietojen soveltamista, ja että siinä suhteessa Viro on Suomea jäljessä. Faktatietoa on, mutta ei kykyä käyttää sitä reaalielämässä. Kouluopetuksesta nähtiin myös puuttuvan luovuutta,
vapautta ja demokratiaa Suomeen verrattuna.

Kekkoselle muistomerkki

Postimees-lehti uutisoi presidentti Toomas Hendrik Ilveksen maaliskuisen Suomen-vierailun erityisen näyttävästi. Lehti nosti keskiöön Ilveksen Helsingin yliopistossa pitämän puheen, jossa presidentti pahoitteli punaarmeijan Virosta käsin tekemiä pommituslentoja Talvisodan aikana. Ilveksen sanat olivat kaunis ele suomalaisille ja samalla muistutus Venäjälle, joka ei ole taipunut pyytämään anteeksi Baltian mailta, totesi Alo Lõhmus kolumnissaan Menneisyys jaloissa Postimees-lehden pääkirjoitussivulla. Lõhmus painotti ettei Suomen ja Viron vuoropuhelu saa enää koskaan hukkua moottoreiden pauhuun. Hänen mukaansa Suomi sopii tapahtumien taustoista aina jälkikäteen kuuleville tavankansalaisille oikean kurssin indikaattoriksi: "Jos Viron johtoon ilmestyy joku joka väittää, että 'Suomi tekee väärin' tai 'suomalaiset ovat tyhmiä' tai 'Viron tie on toisenlainen', voimme olla varmoja, että maassamme on jotain pielessä".

Suomalaiset presidentit saivat lehdissä kehuja. Urho Kekkonen kulttiasemaa pönkitettiin entisestään kun Tallinnan yliopiston professori Rein Veidemann arvioi 4.8. Postimeeslehdessä Pekka Liljan ja Kulle Raigin kirjaa Urho Kekkonen ja Viro. Veidemannin mukaan kirja paljastaa Kekkosen olleen todellinen Viron ystävä, ja hän ehdottaakin, että Kekkoselle tulisi pystyttää muistomerkki Viroon. Martti Ahtisaaresta kirjoitettiin rauhansolmijana, jolle Viro antaa täyden tukensa. Päivälehtien laajoissa henkilöanalyyseissä Ahtisaaren kansainvälinen ura sai huippupisteet, mutta presidenttinä hänen kerrottiin suomalaisten mielestä reputtaneen. Eesti Päevalehden apulaispäätoimittaja Rain Kooli kirjoitti Eesti Päevalehdessä artikkelin Martti Ahtisaaresta otsikolla Yhden miehen rauhanturvajoukko. Koolin mukaan "Martti Ahtisaari tunnetaan Suomessa kävelytyylistään. Namibiassa Ahtisaari tunnetaan itsenäisyyden arkkitehtinä. Maailmalla Ahtisaari tunnetaan miehenä, joka lopetti Kosovon sodan".

Suomalaisen teatterin vuosi

Suomalainen teatteri on ollut Virossa kova sana jo pitkään, mutta vuosi 2007 räjäytti pankin. Näyttämöillä eri puolilla Viroa nähtiin Reko Lundánin, Leea Klemolan, Jussi Kylätaskun, Antti Tuurin ja Sirk-ku Peltolan näytelmien lisäksi Kristian Smedsin tulkinta Tshehovin Lokista. Joulukuussa Rakveren teatteri toi lavalle Muumipeikon. Loppuunmyytyjen esitysten arvostelut olivat ylistäviä.

Supertähdeksi nousi von Krahlin teatterille useita ohjauksia tehnyt Smeds, "sydämellinen ja hullu teatterikapteeni Suomesta". Smedsiä haastateltiin aukeamakaupalla. Postimees-lehdessä teatterinjohtaja Peeter Jalakas nimesi Smedsin Suomen jännittävimmäksi ohjaajaksi ja kertoi, että heillä on yhteinen missio: "Viron ja Suomen kulttuuriyhteistyö on välttämätöntä, jos yritämme säilyttää kulttuurisen omaperämme globalisoituvassa maailmassa". Smeds itse pohti miten pitää yllä teatterin tekemisen vapautta ja riemua. Loppuvuodesta uutisoitiin myös Smedsin Tuntemattoman Suomessa aiheuttama kohu. Toiseksi suomalaiseksi teatterinimeksi kohosi Sofi Oksanen, jonka Viron lähihistoriasta kertova Puhdistus löysi virolaisten piilotetun kipupisteen. Näytelmästä kirjoitettiin alkuvuodesta sen Suomen ensi-illan jälkeen ja jälleen syyskuussa, kun Kansallisteatteri teki Viroon ensimmäisen vierailunsa 15 vuoden tauon jälkeen.

Kaikkiaan kuusi suomalaista näytelmää ohjannut Ingomar Vihmar paljasti hurahtaneensa nuoruudessaan Suomen television välityksellä suomalaiseen rockiin ("jota kukaan muu normaali ihminen ei kuunnellut") sekä sketsiohjelmiin, ja fanittaneensa erityisesti Pirkka-Pekka Peteliusta.

Mikä sitten suomalaisessa teatterissa kiinnostaa? Arvosteluista päätellen kiehtovaa on arktinen hulluus, absurdius, "toinen Suomi", jota edustavat esimerkiksi Kokkolan roolihahmot eli ihmiset, joiden edessä "poliittisesti korrekti suomalainen yhteiskunta puristaa silmänsä kiinni". Vihmarin mielestä virolaiset yksinkertaisesti tunnistavat itsensä suomalaisten kautta. Haastattelussa paljastui muissakin kirjoituksissa vilahteleva virolaisten ristiriitainen suhde suomalaisuuteen. Oli aika jolloin suomalaisuus ei ollut muodissa, mutta Vihmarin sanoin nyt ”paljot ovat vissiin tajunneet, että itse asiassa suomalaisissa jutuissa on paljon hyvää". Tällä hetkellä kiinnostusta naapurimaahan ei siis tarvitse niin suuresti hävetä. Suomeen liitettiin silti stereotyyppisiä mielikuvia, esimerkiksi alkukantaisuus ja (maskuliininen) rajuus. Niinpä esimerkiksi Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan näyttelyn arvostelussa korostettiin taiteilijan performanssitempauksia, kuten ilmestymistä omiin virkaanastujaisiinsa pelkkä iholle maalattu frakki päällä.

Kirjallisuudessa nostettiin useiden edellisvuosien tavoin esille Viron historiaa penkovat suomalaiset. Seppo Zetterbergin Viron historia oli ehdoton suurtapahtuma, mutta laajaa huomiota saivat myös Erk-ki Tuomiojan ja Pekka Liljan ja Kulle Raigin teosten vironnokset sekä Sakari Nupposen Viru-hotellin värikäs historiikki. Eesti Päevaleht tenttasi Tuomiojaa Hella Wuolijoen kommunistisympatioista jopa hivenen aggressiiviseenkin sävyyn.

Elokuvarintamalla vuosi oli edellistä heikompi. Aki Kaurismäen Laitakaupungin valot, Aleksi Mäkelän Vares 2 ja Aleksi Salmenperän pääsivät kaupalliseen levitykseen ja saivat pääosin myönteistä kritiikkiä. Varesta Eesti Päevalehden arvostelija Andres Laasik nimitti liukuhihnaelokuvaksi hyvässä mielessä. Kaurismäen suhteen Laasik oli kriittisempi. Jälkiteollisen Suomen kuvaus ei häntä tällä kertaa vakuuttanut.

Suomirock oli jälleen hyvin edustettuna lehtien palstoilla. Bändejä kävi Virossa paljon ja niistä myös kirjoitettiin paljon. Lordi esiintyi Tallinnassa helmikuussa Viron itsenäisyyspäivänä. Postimees-lehteen arvostelun kirjoitti 10-vuotias Rahel Eslas, jonka mielestä oli vinkeää, että verenhimoiset hirviöt ovat todellisuudessa kasvissyöjiä. Nightwish esiintyi Tallinnassa salanimellä uuden laulajattaren kanssa syyskuussa, ja oli Eesti Päevalehden mukaan "hyvä, mutta ei enää niin mielenkiintoinen". Klassisen musiikin puolella huomioitiin muun muassa 60-vuotisjuhliaan viettäneen Ryhäsen ja hänen virolaisoppilaidensa konsertti, jota tuki myös lähetystö. Jaakko Ryhäsen monivuotista työtä Viron musiikkiaka-temian vierailevana professorina arvostetaan.

Suomalaisille kulttuurintekijöille annetaan helposti paljon palstatilaa. Yllättävää on kuitenkin, että heiltä haastattelujen lisäksi pyydetään myös mielipidekirjoituksia. Yhteisnäyttelyyn osallistunut Teemu Mäki kirjoitti Eesti Päevalehdessä sivun kolumnin taiteen tarkoituksesta varsin kapitalismikriittisestä näkökulmasta. Suomalaisten ilmeisesti toivotaan tuovan keskusteluun uusia näkökulmia.

Kulttuurielämyksiä lahden takaa

Virolaiset kulttuuritoimittajat ramppasivat yhä kiitettävästi lahden pohjoispuolella festivaaleilla, kesätapahtumissa ja museoissa, lisäten samalla kiinnostusta kulttuurimatkailuun. Kävijöiden kohteena olivat vanhat tutut kuten Tampereen lyhytelokuvajuhlat ja teatterikesä, Pori Jazz, rockfestivaalit ja -konsertit, taiteiden yö ja asuntomessut. Designmuseon näyttelystä kirjoittanut Eesti Ekspress esitteli Vuokko Nurmesniemeä Suomen muotoilumenestyksen luojana. Ohjaaja Andres Maimik muisteli nostalgisesti ”pyhiinvaelluksiaan” 20 vuotta täyttäneelle Rakkautta ja anarkiaa -festivaalille, joka hänen mukaansa on säilyttänyt intohimonsa elokuvaa kohtaan, vaikka nykyään "festivaali ajelehtiikin samassa tasapaksussa sosiaalidemokraattisessa uomassa, jossa muukin suomalainen yhteiskunta".

Euroviisuhulluna kansana virolaiset ottivat Helsingin 'laulujuhlasta' kaiken irti, ja kisoja ruodittiin pääkirjoituksia myöten. Itä-Euroopan maiden hyvä menestys sai Eesti Päevalehden nimittämään laulukilpailuja Sopotin kisoiksi. Yleisesti median uutisointi oli positiivista, vaikka oma edustaja tipahtikin jatkosta. Erityisesti ihailtiin juontajia ja oheisohjelmaa. Taukoesitysten innoittamana Tiit Tuumalu kirjoitti pitkän ja perusteellisen esittelyn suomalaisesta nykysirkuksesta.

Ylipäänsä suomalaisesta kulttuurista kirjoitettiin melkein pelkästään kehuvasti, ja välillä vertailevasti á la "Suomen asuntomessut tekevät virolaisen kateelliseksi". Ainoa selkeän kriittinen puheenvuoro oli Ants Jusken teräväsanainen arvostelu Kiasman perestroikanäyttelystä, jota hän piti huonosti ja huolimattomasti toteutettuna. Juske ihmetteli myös sitä mitä Viro ylipäätään teki koko näyttelyssä.

Suomalaista kulttuuria tekivät tunnetuksi päivälehtien lisäksi kulttuurin viikkolehti Sirp ja Eesti Televisioonissa kulttuuriohjelma OP. Radiokanavilla Suomea seurasivat erityisesti Riina Eentalu ja Mart Ummelas. Imbi Paju avusti Suomesta käsin ahkerasti Postimees-lehteä. Suomi-uutisointiin toi lisävahvistusta kesän alussa Suomesta Viroon siirtynyt toimittajapariskunta Rain ja Piret Kooli.

Suomea tuutin täydeltä loppuvuodesta

Lähetystön vuotuinen kulttuuripläjäys Suomi-päivät esitteli kesäkuussa suomenruotsalaista kulttuuria Haapsalussa. Median kiinnostus jäi pääosin paikallisen Lääne Elu-lehden varaan, mutta näkyvyyttä voi maakunnallisella tasolla pitää merkittävänä. Suomi-huuma kohosi kuitenkin vuoden lopussa. Suurlähetystö satsasi voimakkaasti juhlavuoteen, sillä jo keväällä kävi selväksi, ettei sitä voi Virossa ohittaa olankohautuksella. Loppuvuoden kulttuuritapahtumille saatiin näkyvyyttä mainostamalla niitä Soome90 -otsakkeen alla. Media huomioi muun muassa Tuomo Prättälän ja Kimmo Pohjosen konsertit, Tauno Pylkkäsen oopperaesityksen sekä upean puukkonäyttelyn.

Viron yleisradioyhtiön kanavilla syntyi kokonainen Suomi-viikko. Lähettilästä jututettiin aamutelevisiossa ja kulttuurineuvosta pariinkin otteeseen radiossa. Kulttuuriohjelma OP käsitteli 4.12. pelkästään Suomea. Päivälehdet lähettivät toimittajansa Suomeen räntäsateeseen raportoimaan juhlintaa. Sitä pidettiin karunpuoleisena. Helsingissä soihtukulkueessa marssinut virolainen opiskelija arvioikin suomalaisten käsittelevän historiaansa ja itsenäisyyttään rationaalisemmin, vähemmällä tunteella ja into-himolla kuin virolaiset.

Suomen saama hämmästyttävä huomio selittyy osin sillä, että Viro valmistui omaan juhlavuoteensa juhlimalla Suomea. Joka tapauksessa Suomi-kuva on tuskin koskaan hohtanut virolaisessa tiedonvä-lityksessä niin häikäisevänä kuin loppuvuodesta 2007.

Tulosta

Päivitetty 15.2.2008


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot