Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Virolaiset tuohtuivat suomalaisten Viro-kriittisistä kannanotoista - Suomen suurlähetystö, Tallinna : Ajankohtaista : Mediakatsaukset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Mediakatsaukset, Uutiset, 31.10.2008

Virolaiset tuohtuivat suomalaisten Viro-kriittisistä kannanotoista

Useat virolaiset kirjoittajat presidenttiä myöten ovat syksyn mittaan puuttuneet Suomen ja Viron suhteisiin. Mielipidejohtajat uskovat, että suhteissa on särö. Kirjoittajat ovat käsitelleet erityisesti maiden ulkopolitiikan eroja, varsinkin Georgian kontekstissa. Keskeisenä nähdään ulkopolitiikan ideologinen ulottuvuus, nojaako se arvoihin vai hyötynäkökohtiin. Presidentti Toomas Hendrik Ilveksen määrittelyn mukaan Virossa ulkopolitiikka on 'realistista, mutta arvoihin pohjaavaa, Suomessa 'pragmaattista'. Suomen ulkopoliittinen konsensus on kuitenkin hajoamassa. Suomalaiset poliitikot voi jakaa Venäjän-suhteita korostaviin 'suomettuneisiin' ja uutta linjaa ajaviin länsimielisiin kuten ulkoministeri Stubb.

Suomen ja Viron suhteiden nykytila on noussut julkisen keskustelun aiheeksi monien erillisten tapahtumien kautta. Leena Hietasen kirja pronssisotilaasta aloitti suhteiden ruodinnan jo keväällä. Mutta vasta Johan Bäckmanin Viroa rankasti kritisoivan teoksen, Paavo Lipposen konsulttipestin ja Tarja Halosen jälkitrauma-analyysin jälkeen Viro kuohahti.

Virolaisesta näkökulmasta Suomi toimii petturimaisesti heimoveljelle selkänsä kääntäen, tai vähintäänkin isovelimäisesti. Toisaalta teksteistä kuoriutuu esiin myös ulkopuolinen uhka, jota edustavat Venäjä ja sitä siipeilevät suomalaiset. Heidän tarkoituksenaan on ajaa Viro ja Suomi eri leireihin.

Toomas Hendrik Ilves: 'pragmaattinen' Suomi ja arvoihin nojaava Viro

Diplomaatia-lehden lokakuun numerossa presidentti Toomas Hendrik Ilves määrittelee perinpohjaisesti Viron, Suomen ja siinä sivussa Venäjän ja Ruotsinkin ulkopolitiikan peruskivet. Teksti on ilmes-tynyt suomeksi Kanava-lehdessä (8/2008, 17.10.08, Meloslaisia muistellen). Ilveksen mukaan esimerkiksi Suomen ja Ruotsin Nato-kielteisyyden syyt ovat erilaiset. Ruotsi nojaa 200-vuotiseen riippu-mattomuuden perinteeseen ja maan neutraalius seisoo siten vahvalla historiallisella ja moraalisella perustalla. Suomen kokemus sen sijaan koostuu hävitystä sodasta, alueluovutuksista, jälleenraken-nuksesta, sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä ja toistellusta väitteestä "Suomi jäi yksin". Suomesta tuli 'pragmaattisen' , blokkeihin kuulumattoman politiikan kehittäjä. Perinne tekee arvopohjaisen ulkopolitiikan tukemisen edelleen hankalaksi.
Virokin olisi presidentin mielestä voinut valita "neutraalin pragmaattisen pikkuvaltion tien, jota jotkut liike-elämän piirit ovat aina suositelleet ja joka kulminoituu parhaimmassa tapauksessa puolittaiseen itsenäisyyteen ja nordstreamiläisyyteen, pahimmassa taas kaikki on kaupan -valtiofilosofiaan." Sen sijaan Viro valitsi arvopohjaisen ulkopolitiikan, jolle muodostaa puitteet realismi. Pragmaatikko vaikenee vaikenee vahvan naapurin edessä, Viro taas ei voi kokemustensa vuoksi luopua solidaarisuudesta sellaisia valtioita kohtaan, joissa perusarvot ovat uhattuna. Ilveksen artikkeli liitteenä.

Erkki Bahovski: Suomen ulkopolitiikka vedenjakajalla

Postimees-lehden mielipidetoimittaja Erkki Bahovski nostaa Ilveksen tavoin esiin arvot ja intressit. Bahovski ihmettelee, miksi Paavo Lipponen vuosi sitten moitti Viroa huonosti hoidetuista itäsuhteista, mutta ei nuhdellut Ahtisaarta Venäjä-kriittiseistä lausunnoista. Se osoittaa hänen mielestään, että Suomessakin arvopohjainen ajattelu tarpeen tullen jättää matalat hyötynäkökohdat taakseen. Bahovskin mielestä Viron arvostelijat voisivat ylipäänsä ottaa huomioon, että Viro vasta rakentaa oma ulkopoliittista traditiotaan. Suomellekin olisi parempi, jos Viro lähtisi arvoista eikä intresseistä.

Bahovski uskoo Suomen ulkopolitiikan olevan vedenjakajalla. Siitä kertoo Stubbin ja Väyrysen sanasota ulkopolitiikan prioriteeteista. Stubb haluaa Suomen Natoon, Väyrynen on varovaisempi. Hallituksen erimielisyydet osoittavat Suomen ulkopoliittisen konsensuksen olevan murentumassa. Mihin suuntaan pohjoinen naapuri nyt lähtee, kysyy Bahovski lopuksi.

Iivi Anna Masso: Viro on Suomen ulkopolitiikan koetinkivi

Politologi Iivi Anna Masso arvioi, että Suomen poliittinen eliitti pitää Viroa edelleen pikkuveljenä (18.9. Eesti Päevaleht). Sitä kuvasi hänen mukaansa Tarja Halosen äidillinen nuhtelu, kun hän moitti virolaisia liian jyrkästä reaktiosta Venäjän aggressioon ja epäili heidän kärsivän neuvostoajan jälkeisestä kollektiivisesta traumasta. Samaan tapaan Halonen tuskin olisi moittinut Carl Biltiä. Presidentti Ilveksen vastausta Masso sen sijaan pitää tasapainoisena ja tyylikkäänä vihjeenä Halosen kommentin poikkeuksellisuuteen, ja ihmettelee miksi monet suomalaiset ovat reagoineet puolestaan siihen. "Monia suomalaisia ärsyttää, että varhaisnuoruutensa palkolaisuudessa viettänyt presidentti ei ymmärrä osoittaa suuremmalle veljeskansalle sitä järkähtämätöntä kunnioitusta, johon täällä on totuttu".

Masso pitää asian olennaisimpana puolena uusia rajanvetoja. On niitä, jotka kannattavat suomettumisen ajan linjaa ja niitä, jotka haluaisivat sen jo unohtaa. Viro on tässä kontekstissa eräänlainen la-boratorio. Virosta on tullut suomalaisille äärilinjan edustajille syntipukki. Bäckmanin voisi Masson mukaan jättää huomiotta, jollei hän opettaisi Helsingin yliopistossa Viron ja Venäjän oikeuspolitiikkaa. Se olisi sama kuin jos juutalaisten historiaa opettaisi holokaustin kieltävä natsi. Samaan kastiin Masso lukee Suomen islamipuolueen johtajan Abdullah Tammen Viro-vastaiset kommentit. Masso epäilee tavoitteena olevan Suomen ja Viron välisen vainon kylväminen.

Masso muistuttaa, että joukosta tulee erottaa 'varovaiset', jotka vain haluavat säilyttää hyvät suhteet itänaapuriin, ja huomata länsimieliset, joiden mielestä itäsuhteita ei tarvitse enää asettaa etusijalle. Masson mukaan Suomi toipuu omista menneisyyden traumoistaan hitaammin kuin Viro, jossa murros kävi äkkiä. Molemmat voisivat auttaa toisiaan parantumisprosessissa.

Suomen ja Viron erilainen suhtautuminen Georgian kriisiin heijastaa yleisemminkin 'uuden' ja 'vanhan' Euroopan jakoa: itäreunalla ei nojata samassa määrin reaalipolitiikkaan vaan uskotaan että in-tressialueista ja voimapolitiikasta kiinni pitäminen ei ole nykypäivää.

Imbi Paju: Ilveksen kritisointi kertoo jälkisuomettuneisuudesta

Samantapaisiin päätelmiin päätyi myös kirjailija Imbi Paju 15.9. Postimees-lehdessä (Suomi ja Viro: läheiset etäiset). Paju väittää että Suomen länsimaistuminen on jäänyt kesken, ja Suomen poliittinen mentaliteetti on kahtiajakautunut. Kun Venäjä pullistelee lihaksiaan, osa vallanpitäjistä haluaa palata suomettumisen taktiikkaan, Paju siteeraa anonyymiä suomalaispoliitikkoa.

Pajun lähteenä on myös Risto E. J. Penttilä, jonka mukaan länsimieliset uskovat lännen arvoihin, yhtenäiseen EU-politiikkaan ja solidaarisuuteen ja haluavat liittyä Natoon, vanhakantaiset tukeutuvat rajavaltioretoriikkaan ja Venäjää mielistelläkseen kritisoivat Viroa ja sen presidenttiä. Ilveksen kritisointi edustaa jälkisuomettuneisuutta. Omat traumat on heijastettu virolaisiin, kun suomalaiset sodan jälkeen pantiin uskomaan että sota oli heidän omaa syytään. Penttilä uskoo silti Viron ja Suomen suhteiden tulevaisuuteen, sillä sekä pääministeri Vanhanen että ulkoministeri Stubb ovat länsimielisiä. Paju kehuu myös Heidi Hautalaa, jota hän pitää ainoana rohkeana suomalaispoliitikkona, joka on uskaltanut puolustaa Viroa ja Ilvestä.

Mihkel Mutt: Suomelta ei ole mitään opittavaa

Kirjailija Mihkel Muttin mukaan Suomella ja Virolla on historiallisesti erilainen suhde Venäjään, joten samanlainen ulkopolitiikka olisi mahdottomuus (Postimees 17.9.). Suomelta ei siten ole mitään opittavaa naapurin kanssa toimeen tulemisessa. Mutt näkee Venäjän pelin rakentajana, Venäjä on valinnut Virolle ja Suomelle erilaiset roolit. Suomi säilytti itsenäisyytensäkin, koska itänaapuri niin halusi, ja edusti länteen sitä ulkovaltaa, johon Venäjällä oli hyvät suhteet. Viro voi valita Moskovan pillin mukaan tanssimisen tai syntipukin roolin, mutta Suomen tietä se ei voi valita, arvioi Mutt.

Mutt kuitenkin toteaa että ennen Suomen kritisointia kannattaa muistaa, millaisella veitsenterällä Suomi taiteili Moskovan ja lännen välillä, ja menestyi ulkopolitiikassaan vahingoittamatta Viroa tai muita maita. Georgia osoittaa, että suomalaiset ovat epäluuloisia eivätkä kuvittele historian fukuyamamaisesti loppuneen. Georgian suhteen Suomen ratkaisut ovat linjassa Unkarin, Tsekkoslovakian ja Afganistanin kanssa - silloinkin Suomi vaikeni. Loppukaneetissaan Mutt arvioi Stubbin lausunnon Suomen ulkopolitiikan Pohjola-priorisoinnista itään suunnatuksi retoriseksi kikaksi - Suomi ei ole ennenkään onnistunut luomaan todellista pohjoismaista yhteisrintamaa yrityksistään huolimatta.

Mutt ei ole kuitenkaan täysin ehdoton, yhdessä suhteessa Viro voisi ottaa mallia Suomesta: Suomi on valmis henkisesti ja fyysisesti suojelemaan itseään paremmin kuin useimmat muut maat.

Maimu Berg: suhteet lähtevät uuteen nousuun

Suomen instituutin kulttuurisihteeri, kirjailija Maimu Berg yritti valaa öljyä laineille suositun internet-portaalin Delfin kolumnissa vakuutellen, että lievä laskusuhdanne Suomen ja Viron suhteissa johtaa ennen pitkää uuteen nousuun. Suomalaiset ovat virolaisille loppujen lopuksi samanlainen itsestäänselvyys - hyvässä ja pahassa - kuin Viru-keskus tai Georg Ots -kylpylä. Berg kertaili maiden historiaa ja keskinäisiä suhteita 1800-luvulta alkaen ja muistutti Seppo Zetterbergin ja Eva Lillen tapaisista estofiileistä ja Viro-tapahtumien suosiosta Suomessa.

Keskustelu nettifoorumeissa ja lehtien verkkosivuilla on ollut etenkin Hietaseen ja Bäckmaniin liittyen tulista ja räväkkää. Aihepiiri on tarjonnut herkullista materiaalia myös pilapiirtäjille ja vitsinvääntäjille. Esimerkiksi Eesti Ekspressin huumoritoimitus työsti tarinan suomalaisesta professori Beckmanista, jonka mukaan kaikki virolaiset ovat rottia. Oman lusikkansa soppaan työnsi kirjeenvaihtaja Sami Lotila kirjoittamalla SL-Õhtulehdessä virolaisten (miesten) laiskuudesta. Tunnetut humoristit Mart Juur ja Peeter Oja iskivät takaisin Reporter Onlinessä: www.reporter.ee/2008/10/06/arapanija-saatis-vigiseva-soome-ajaloolase-sse/

Tulosta

Päivitetty 31.10.2008


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot