Hyvät naiset ja herrat
Minulla on erityinen ilo tervehtiä teitä Suomen suurlähetystön nimissä. Nyt viron kielellä ilmestyvä teos julkaistiin alun perin vuosi sitten suomenkielisenä, suomalaisille lukijoille. Kustantajana oli suuri ja arvostettu suomainen kustannusliike WSOY, joka epäilemättä oli arvioinut, että tällaisella historiateoksella on Suomessa kaupallisestikin riittävää kiinnostavuutta. Kirjan saama huomio ylittikin kaikki odotukset ja seurauksena oli uusi Viro-sympatian aalto Suomessa, yhdessä Sofi Oksasen ”Puhdistus”-romaanin kanssa. Tämän sympatia-aallon syntymistä tahtomattaan auttoivat eräät äänekkäät, mutta poliittiselta painoarvoltaan marginaaliset nyky-Viron vastustajat.
Alusta lähtien oli kuitenkin selvää, että ”Kaiken takana oli pelko”-teokselle olisi suuri lukijakunta myös Suomenlahden eteläpuolella. Teoksen alaotsikko on ”Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin” eikä tämä voi kiinnostaa ketään enemmän kuin virolaisia. On hienoa, että tämä mittava ja sisältörikas artikkelikokoelma saadaan nyt virolaisen yleisön luettavaksi heidän omalla kielellään.
Jokainen kansa tarvitsee historiansa, muuten siltä puuttuu identiteetti ja itseluottamus. Samalla historiankirjoitus on dynaaminen prosessi, jossa vakiintuneita totuuksia asetetaan jatkuvasti kyseenalaiseksi, kuten pitääkin. Toisen maailmansodan jälkeen tätä on Euroopassa totuttu kutsumaan saksalaisella nimellä ”Vergangenheitsbeweltigung”, menneisyydenhallinta, jollainen meillä Suomessakin on ollut käynnissä lähes puolen vuosisadan ajan eikä loppua ole vieläkään näkyvissä. Kohteena ovat lähes kaikki suuret poliittiset mullistukset 200 viimeksi kuluneen vuoden aikana. ”Kaiken takana on pelko” on erinomainen esimerkki virolaisesta ja myös suomalaisesta menneisyydenhallinnasta.
Parhaat onnittelut ja kiitokset Eesti Päevalehelle, kääntäjille sekä tietysti vielä kerran kirjoittajille ja erityisesti teoksen toimittajille Sofi Oksaselle ja Impi Pajulle.
