Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Inkeriläisten pelastusoperaation muistolaatta Põllkülaan - Suomen suurlähetystö, Tallinna : Ajankohtaista : Uutiset

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Tallinna

Embassy of Finland
Kohtu 4, 15180 Tallinn, Estonia
Puh. +372-6103 200
S-posti: sanomat.tal@formin.fi
Eesti | Suomi | English | Svenska | facebook | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 7.6.2018

Inkeriläisten pelastusoperaation muistolaatta Põllkülaan

Inkerinsuomalaisten sodanaikaisen evakuointioperaation pääjohtajan, professori Pentti Kaiteran kunniaksi on paljastettu muistotaulu Põllkülan evakuointileirin muistolehdossa Lääne-Harjun kunnassa. Põllkülan kautta evakuoitiin Suomeen yli 63 tuhatta inkeriläistä. Matkan rasituksiin kuolleiden viimeinen kalmisto on tarkoitus kunnostaa muistolehdoksi ensi vuoden aikana.

pollkula
Inkeriläisten auttajat ja heidän jälkipolvensa yhteiskuvassa: paikallisen inkeriläisten tukijan ja yhdyshenkilön Ilmar Laherannan lapsenlapsi Urmet Jänes, muistolehtohankkeen organisoija Taisto Raudalainen, Marjatta Kaitera, Matti Kaitera, Liisa Vakkilainen, Anna Ervamaa, Pertti Vakkilainen ja Inkerinsuomalaisten Tallinnan-seuran puheenjohtaja Vladimir Vari, joka on hoitanut  hautapaikkaa 30 vuotta.

Tallinna–Paldiski –tien varressa oli vuosina 1943–44 Põllkülan evakuointileiri, jonka kautta tuotiin inkerinsuomalaisia sodan jaloista Suomeen. Presidentti Risto Ryti nimitti evakuointioperaation johtoon professori Pentti Kaiteran. Hän oli aiemmin osallistunut ns. Salpalinjan suunnitteluun sekä vienyt läpi Suomessa sodanaikaisen Suurtalkoot.

Muistolaatta
Pentti Kaiteran muistolaatta.

Kaiteran työn kunniaksi paljastettiin Põllkülassa muistolaatta toukokuun viimeisenä sunnuntaina, jolloin perinteisesti pidetään Põllkülassa inkerinsuomalaisten kenttäjumalanpalvelus. Tilaisuuteen osallistui Pentti Kaiteran lähiomaisia, poika Matti Kaitera ja Marjatta Kaitera, tytär Liisa Vakkilainen ja Pertti Vakkilainen, sekä tyttärentytär Anna Ervamaa.

- Inkeriläiset tuntevat syvää kunnioitusta Kaiteraa kohtaan, totesi Viron Akateemisen Inkerinmaa-seuran puheenjohtaja Taisto Raudalainen muistolaatan paljastustilaisuudessa.

Kaikki eivät kestäneet raskasta matkaa

Evakuointioperaatio käynnistyi myöhäissyksyllä 1943. Sen tuloksena myöhäissyksyllä vuoden 1944 kesään mennessä oli Põllkülan evakuointileirien kautta kuljetettu Suomeen yhteensä 155 laivalastillista eli yli 63 000 inkerinsuomalaista.

evakuoidut
Paikalla oli myös yhteensä parikymmentä inkerinsuomalaista, jotka ovat itse olleet lapsena Põllkülan evakuointileirillä.

Põllkülan ja Paldiskin kokoamisleireille saapui kiihkeimmässä vaiheessa jopa kolme junalastillista eli yhteensä noin 300–1 300 pakolaista vuorokaudessa. Leireillä oli siirtoa odottamassa yhtä aikaa jopa 14 500 inkerinsuomalaista. Olot olivat rankat, koska leiri oli suunniteltu kolme kertaa pienemmälle ihmismäärälle. Entiset armeijan kasarmit ja heiveröiset varastotilat ylikansoittuivat.

Taudit vaivasivat leiriä, ja ruuasta oli pulaa. Arviolta jopa tuhat viisisataa kokoamisleirille jumiin jääneen viimeiseksi leposijaksi koitui Põllkülan tai Paldiskin maanpovi. Põllkülassa on vain muutama merkitty hautapaikka, suurin osa on merkitsemättömiä kumpuja maastossa. Yksittäisten merkittyjen ja merkitsemättömien kalmistojen lisäksi on Põllkülan hautapaikassa ainakin kaksi joukkohautaa.

Maaperä täynnä vaiettua historiaa

Inkeriläisten evakuointioperaatio on huonosti tunnettua historiaa niin Suomessa kuin Virossakin. Neuvostoliitto perusti Paldiskiin sotilastukikohdan, ja hauta-alue jäi sen sisään. Menehtyneiden muistosta ei ollut sopivaa puhua.

Samoin asiasta mieluummin vaiettiin Suomessa. Moskovan rauhansopimuksen mukaan Suomen piti palauttaa evakuoidut inkeriläiset takaisin. He eivät päässeet koti-Inkeriin, vaan karkotettiin eri puolille laajaa Neuvostoliittoa.

Ljudmilja Beljajeva
Ljudmilja Beljajeva, tyttönimeltään Otsolainen, oli 4-vuotiaana Põllkülan evakuointileirillä. Hän kertoi vaiheistaan suurlähettiläs Kirsti Narinenille sekä Pentti Kaiteran lapsille.

Hautapaikkoja on auttanut vuosien varrella etsimään paikallinen asukas Ilmar Lahderand, joka asui evakuointileirin lähellä ja oppi tuntemaan lapsena inkeriläisiä. Myöhemmin Ilmar Laherannasta tuli paikallinen inkeriläisten opas, yhteyshenkilö ja muiston vaalija.

Paldiski on kuin tiivistelmä Viron lähimenneisyydestä, ja sen maaperä on täynnä vaiettua historiaa. Põllkülan vieressä Kloogassa toimi saksalaismiehityksen aikana keskitysleiri. Neuvostoliiton aikana myös Põllkülan leiriä nimitettiin harhaanjohtavasti keskitysleiriksi, ja matkan rasituksiin menehtyneitä ”fasismin uhreiksi”. Tätä kuvaavat muistotaulut ovat herättäneet pahaa mieltä inkeriläisten keskuudessa.

Yleisöä
Kenttäjumalanpalvelukseen ja muistotaulun paljastukseen osallistui noin sata henkilöä.

Põllkülan nimen tuntevat kaikki inkeriläiset. Lähes joka perheessä on Paldiskista ja Põllkülasta omakohtaisia kokemuksia. Lapsena leirin kautta Suomeen vietyjä inkerinsuomalaisia on elossa vielä useita. Yksi heistä on Ljudmilja Beljajeva, tyttönimeltään Otsolainen. Hän oli 4-vuotiaana Põllkülan evakuointileirillä. Hän kertoi vaiheistaan suurlähettiläs Kirsti Narinenille sekä Pentti Kaiteran lapsille muistotaulun paljastustilaisuudessa. Kaikkiaan leirillä itse olleita oli tilaisuudessa parikymmentä.

Liput
Viron, Inkerin ja Suomen liput Põllkülassa.

Põllkülan joukkohauta-alue kunnostetaan muistolehdoksi

Põllkülan hautapaikasta on määrä kunnostaa muistolehto, joka muistuttaa luonnonpuistoa. Kalmiston sisäänkäynnille johtava metsätie kunnostetaan. Joukkohautojen päälle versoneet pähkinäpuut, katajat sekä muut pensaskasvit ja puuryhmät säilyvät maisemassa.

Taiteilija Harvi Varkin tekemässä alustavassa luonnoksessa muistolehdon keskipisteenä on muistokivi, jonka sivustalla on nyt paljastettu Pentti Kaiteran kohokuva ja päällä inkeriläistyyppinen hautaristi.

Hautapaikka
Põllkulan muistolehdossa on vain muutama merkitty hauta, suurempi osa on vain kumpuja maastossa.

Luonnonkiven ympärille on suunniteltu rengasristin muotoinen kävelytie. Muistolehto on yksinkertainen kunnianosoitus sodan uhreille. Sen on määrä valmistua vuonna 2019.

Muistolehdon kulut rahoitetaan pääasiassa Viron, Suomen, Ruotsin ja Venäjän inkerinsuomalaisten lahjoituksilla. Hankkeen suojelija on Suomen Tallinnan suurlähetystö ja suurlähettiläs Kirsti Narinen.

Muistolehdon kunnostamiseksi voi tehdä lahjoituksen Inkerinsuomalaisten Tallinnan seuran (Ingerisoomlaste Tallinna Selts) erilliselle Põllküla-tilille: Swedbank EE482200221043130431, BIC HABAEE2X, viesti-kohtaan selitys "muistolehto”.

Teksti ja kuvat: lehdistöneuvos Hannele Valkeeniemi

Lisätietoa ja lähteitä:

Kesä-Inkeri 2013: Inkerisuomalaisten lähtösatamassa Paldiskissa http://www.inkeri.ee/inkeri/2013-5/s8-9.pdf

Kasperi Hasala: Muistomerkki Paldiskissa menehtyneille inkerinsuomalaisille, Inkeri-liiton lehti, 2008

Taisto Raudalainen: Süütu – kas mitte ilmsüütu? Sirp 03.02.2018 http://www.sirp.ee/s1-artiklid/varamu/suutu-kas-mitte-ilmsuutu/

Taisto Raudalainen: Oma maa ubina äitsen. Ingerisoomlased 20. sajandil. Tallinn, Argo. 2013.

Tulosta

Päivitetty 26.6.2018


© Suomen suurlähetystö, Tallinna | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot